Hankoniemen silmä - Tapio Rautavaara

Ken olet armas tähti, mi kauas merehen

Säteitäs yössä myrskyisessä heität

Sä hetkin olet kirkas ja hetkin sumuinen

Ja joskus loistos kokonaan sa peität

Oletko taivaan tähti mi silmin lempehin

Maan murehisiin katsot ja öiden vaaroihin

Ja lohduttelet harhaan eksyneitä

En ole taivaan tähti, yön tulitorni vaan

Majakka Hankoniemen rannikoilla

Mä johdan merimiestä, kun päivä jättää maan

Ja vaarat väijyy salakallioilla

Pimeenä, kirkkahana mun valon' vaihtelee

Kun merimies sen näkee hän iloll' aattelee

Se mahtaa Hankoniemen silmä olla

Vihainen myrsky huuhtoo mun juurtain ainiaan

Mut vahvoja se muuriain ei voita

Kuin vuoren seinä kestän mä myrskyt, aallot vaan

Ja vartioitsen poloisia noita

Sä, ihmislaps' myös ollos näin harrasmielinen

Sä johda eksyneitä kautt' elon myrskyjen

Ja valvo, lemmi, lohdutella koita

Sä, ihmislaps' myös ollos näin harrasmielinen

Sä johda eksyneitä kautt' elon myrskyjen

Ja valvo, lemmi, lohdutella koita

Ken you are a lovely star, mi far from the sea

You throw your rays at night in a storm

At times you are clear and at times foggy

And sometimes the splendor completely sa you cover

Are you the star of heaven with your eyes

You look at the worries of the earth and the dangers of the night

And you comfort the lost

I am not the star of the sky, but the lighthouse of the night

Lighthouse on the shores of Hankoniemi

I will lead a sailor when the day leaves the country

And the dangers lurk in the rocks

In the dark, the bright tap of my light 'varies

When a sailor sees it, he gladly thinks

It might be Hankoniemi's eye

An angry storm washes away my roots forever

But strong that wall does not win

Like the wall of a mountain, I endure storms, but waves

And I guard the polo witches

You, the human child, will also be so amateurish

It will lead the lost through the storms of life

And watch, lemmi, comfort the moths

You, the human child, will also be so amateurish

It will lead the lost through the storms of life

And watch, lemmi, comfort the moths