Isoisän Olkihattu - Tapio Rautavaara

Mä tässä kerran ullakolle yksin kapusin

Ja sattumalta vanhan kaapin siellä aukaisin

Mä sitä pengoin mitä lienen oikein etsinyt

Niin löysin vanhan olkihatun siitä kerron nyt

Sen pölystä kun puhdistin ja sitä kääntelin

Ja ullakolle vanhan arkun päälle istahdin

En aikaa tiedä miten kauan siinä viivähdin

Kun isoisän tarinaa mä hiljaa muistelin

Ol' kerran pieni hattukauppa sivukadulla

Niin pientä kauppaa nykyään et löydä todella

Ja siihen puotiin isoisä kerran piipahti

Hän kauan etsi olkihatun viimein valitsi

Vaan valinta se tuskin siinä aikaa vienyt ois

Kas syy on toinen hennonnut ei millään mennä pois

Kun kerran katsoi myyjättären silmiin sinisiin

Jo kaikki hatut ostanut hän kohta olis niin

Näin kului aikaa sinisilmäin vuoksi tosiaan

Nyt romanssi niin kaunis kohta puhkes kukkimaan

Ja joka päivä iltasin kun kello tuli kuus

Nähtiin eräs herrasmies ja olkihattu uus

Odottavan sulkemista pienen myymälän

Ja kahden nuoren kulkevan luo puiston hämärän

Ei kauniimmin tää satu pieni päättyä nyt voi

Kun kera syksyn lehtien hääkellot heille soi

Näin kuvat kulki muistoissani hämys ullakon

Ja mietin kuinka kaunis sentään ihmiselo on

Vaan miten vähän jääkään meistä muistoks tulevain

Kuin isoisän tarinasta olkihattu vain

Mutt ehkä ajan tomun alta joku toinenkin

Joskus pienen muiston löytää niin kuin minäkin

Näin isoisän olkihattu sai mun laulamaan

Ja vanhan kaapin kätköihin sen laitoin uudestaan

This time I was alone in the attic

And coincidentally, I opened the old closet there

I was doing what I was probably looking for

So I found an old straw hat I will tell you about now

Its dust when I cleaned and turned it

And in the attic I sat down on the old coffin

I don't know how long I was late

When I silently remembered my grandfather's story

There was once a small hat shop on a side street

You can't really find such a small shop these days

And Grandpa popped into that shop

He long look for a straw hat finally chose

But the choice of it hardly took the time

Is the reason is another thinned no way to go away

Once looked into the saleswoman's eyes in blue

He would have bought all the hats soon

It really took time because of the blue eyes

Now the romance of such a beautiful point burst into bloom

And every night at six o'clock

A gentleman and a new straw hat were seen

Waiting for the closure of a small store

And two young passers-by create the twilight of the park

Not more beautiful this fairy tale small end now can

When with the fall leaves the wedding bells ring for them

This is how the images passed through my memories in the twilight attic

And I wonder how beautiful human life is after all

But how little will we remember in the future

Like a grandfather's story with a straw hat only

But maybe someone else will be under the dust

Sometimes you find a little memory like I do

That's how Grandpa's straw hat made me sing

And I put it in the old cabinet again