Päivänsäde Ja Menninkäinen - Tapio Rautavaara

Aurinko kun päätti retken

Siskoistaan jäi jälkeen hetken

Päivänsäde viimeinen

Hämärä jo mailleen hiipi

Päivänsäde kultasiipi

Aikoi juuri lentää eestä sen

Vaan menninkäisen pienen näki vastaan tulevan;

Se juuri oli noussut luolastaan

Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi

Milloinkaan elää päällä maan

He katselivat toisiansa

Menninkäinen rinnassansa

Tunsi kuumaa leiskuntaa

Sanoi: «Poltat silmiäni

Mutten ole eläissäni

Nähnyt mitään yhtä ihanaa!

Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa

On pimeässä helppo vaeltaa

Käy kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien

Ja sinut armaakseni vien!"

Mut säde vastas: «Peikko kulta

Pimeys vie hengen multa

Enkä toivo kuolemaa

Pois mun täytyy heti mennä

Ellen kohta valoon lennä

Niin en hetkeäkään elää saa!»

Ja niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin

Kun menninkäinen yksin tallustaa

Hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on

Ja toinen yötä rakastaa

The sun when you ended the trip

His sisters were left behind for a while

The ray of the day last

Twilight was already creeping up

The golden ray of the daylight

Just going to fly in front of it

But the little one who was going to see him was coming;

It had just risen from its cave

Look, you can't go before the fall of the day

Never live on earth

They looked at each other

Menninkäinen on his chest

I felt a hot laziness

Said, “You’re burning my eyes

But not in my life

Seen nothing as wonderful!

It doesn't matter if your glow makes me blind

It is easy to hike in the dark

Visit with me and I will show you the way to the home cave

And I will take you to my love! "

But the ray replied, “Troll gold

Darkness takes the spirit of the spirit

And I don't hope for death

I have to go away right away

Unless you fly into the light

I will not live for a moment! ”

And so went the beautiful ray of the day, but still

When the pastor alone stocks

He wonders why there is another child of light here

And another night to love