Ukkonen - Vorna

Ammoisen päivän raunioilla

ryömii kansa riutunut

Sen murtuneilla reunahilla

meitä katson ja häpeän

Vainko taivaamme liekki valaisee

meitä täällä kadossa

eksyneiden kurjassa talossa

Vieläkö jaksaa tuo liekkimme nousta

lyödä halki aikojen

ja hirttää harhan paimenen

Synnin peiton alla

karuimmalla kukkulalla

täällä itkette tulevaa

Viimeisellä atrialla

eloanne säälimällä

vain juoksette kohti kuolemaa

Tämäkö muka on

elomme ainohon totuus

Oi, Ukko, ilmojen herra

mahtisi vielä näytä

ja hautaa tuo hengen surma

näiden eksyneiden turma

Jo nousen polviltani

ja tunnen ruumiini

Jo avaan silmäni

ja maistan vereni

Tänne sateeseen

aina sieluni palaa

Vain maahan voin koskaan

henkeni valaa

In the ruins of a long day

creeps the people down

With its broken edges

I look and shame on us

Only the flame of our sky illuminates

us here lost

lost in a miserable house

Is it still possible for that flame to rise

beat through the ages

and hangs the shepherd of delusion

Under the guise of sin

on the most barren hill

here you cry for the future

At the last Atria

pity your life

you just run towards death

Is this supposed to be

our life is the only truth

Oh, Husband, lord of the air

could still show

and bury that death of the spirit

of these lost Turma

I'm getting off my knees

and I know my body

I'm already opening my eyes

and I taste my blood

It's raining here

always my soul returns

Only on the ground can I ever

my soul pours