Kaivatun uni - Vorna

Yöni hiljaisuus ja raskas huokaus

Enkä voi nukahtaa

Vajosin syvemmälle, hävisin pimeämmälle

ajatukselle kuin koskaan

Katosin kauemmaksi, hajosin pienemmäksi

olevaksi kuin koskaan

Pian kasvosi taas näkisin

Näen ne vaikka väkisin

Lämmin tuuli henkii uskoa tulevaan

ja muistot kaukaiset olevaksi seisomaan

Vaan kun ei toivo olisi ehtinytkään itää

eikä maailman laita voisi paikkaansa pitää

Silmäsi sameat eivät eteenpäin enää näe

Ruumiisi keveä vasten kovaa maata painava

Ihosi tunnoton, kylmä ja kalpea

Kadonnut mielesi Tuonen mustaama

Unohdit laulun, kadotit kaiken naurun

huomassa petojen liian voimakkaiden

Verhotut valheet sisälläs palaa

eikä harha milloinkaan haihtuisi pois

Ei mennyt enää koskaan saa

kaltaistansa seuraajaa

Löydän vielä minäkin kodin kivisen

kun pimeä luokseni hiipii ja häätää minut pois

Yöni hiljaisuus, upottava tyhjyys

En saa nukahtaa

The silence of my night and a heavy sigh

And I can't fall asleep

I sank deeper, I lost darker

to an idea like never before

I disappeared farther, I fell apart smaller

to be like never before

I would see your face again soon

I even see them by force

The warm wind breathes faith in the future

and memories are distant to stand on

But when there was no hope of germination

nor could the world be true

Your eyes are no longer visible

Heavy weighing your body against hard ground

Your skin is numb, cold and pale

Lost your mind Tuonen is blackened

You forgot the song, you lost all the laughter

notice the beasts too powerful

The veiled lies inside burn

and the delusion would never evaporate

Never again will never get

a follower like him

I'll still find a rocky home

when the darkness creeps up to me and throws me away

The silence of my night, the sinking emptiness

I'm not allowed to fall asleep