Jumalten Aika - Moonsorrow

Katoaa kaikki mitä edessäsi näet

Haihtuu vesipisara takaisin tyhjään

Päivä syttyy ja hetkessä kuolee

Katoaa kaikki minne muisti ei yllä

Vuorollaan päättyy jokainen vuosi

Laulu nousee ja pian jo vaimenee

Silti saman laulun seuraava taitaa

Kehän tähän piirsi ensimmäinen jumalista

Nuo häkeltyneet raukat sitä jätti kiertämään

Aikanaan oli aika kaikesta tyhjä

Vailla tuulta, rantoja piiskattavaksi

Piti maata ja taivasta kämmenellään

Nimetty nimeämätön

Kun taivaan saivat tähdet

Ja merellä rajattiin maa

Maan ottivat sen elävät

Siitä rakensivat valtakunnan

Syntyville kuoleville

Kehän tähän piirsi ensimmäinen jumalista

Nuo häkeltyneet raukat sitä jätti kiertämään

Kun taivaan saivat tähdet

Ja merellä rajattiin maa

Maan ottivat sen elävät

Siitä rakensivat valtakunnan

Syntyville kuoleville

Mustaan multaan maatuville

Loi luotu omat luojansa

Itse synnytti syntynsä

Tulten yksin antoi kulkea

Alta maan ja taivaan taa

Kosiskella toinen toistaan

Kunnes sai suuhunsa sanat

Teki kirjoihinsa kirjaimet

Meren suuren saattoi ylittää

Ja tulet valjastaa

Väsymättä etsi tietä

Alkuhärän auraamaa

Saarta aavaan ajamaa

Löytääkseen silmänkääntäjän

Tien kehäksi piirsivät korkeat voimat

Luuli raukka kai sen johonkin päätyvän

Viimeisestä tyyssijasta

Ihmisten ensimmäisten

Nousi laulu vaimeneva

Syntyville kuoleville

Mustaan multaan maatuneille

Everything you see in front of you disappears

The water drop evaporates back to empty

The day lights up and instantly dies

Everything where memory is not lost disappears

Each year ends in turn

The song rises and soon fades

Still the next song is the same

The perimeter of this was drawn by the first of the gods

Those bewildered cowards left it around

In time, it was pretty empty

No wind, beaches to whip

He held the earth and the sky in the palm of his hand

Named anonymous

When the stars got to heaven

And the land was bounded at sea

The land was taken alive

The kingdom was built on it

For those who die

The perimeter of this was drawn by the first of the gods

Those bewildered cowards left it around

When the stars got to heaven

And the land was bounded at sea

The land was taken alive

The kingdom was built on it

For those who die

For black soil decay

Created by their own creators

Herself gave birth to birth

Come alone let go

Under the earth and the sky

Court each other

Until he got the words in his mouth

Made letters in his books

The great of the sea could be crossed

And you will harness

Tire tirelessly

The aura of the first bull

Open to the island

To find an eye opener

The road was surrounded by high forces

I think the coward thought it would end up somewhere

From the last haven

People first

The rose song subsided

For those who die

For those who have fallen into black soil