Köyliönjärven jäällä (Pakanavedet II) - Moonsorrow

Saapui hän, sanansaattaja käännytetyn kansan

Totuuttansa opettamaan meille vääräuskoisille

Uhattuna kirvestänsä teroittamaan talonpoika —

Puolesta metsien, järvien, säästyneiden veljiensä

(voittajansa)

Korvansa kavaluudelle ymmärtämättömät antoivat;

Lalli näki orjan taivaan ja katseensa sokaisi

Pian kirveensä harhailijan yön sydämessä yllätti

Oli veriselle järven jäälle päättyvä ristin taival…

«Vaan pian rantautui lännestä satoja laivoja

Tuhansia heitä, jotka saapuivat piispaa kostamaan

Lukuisten vuosien kuluessa

Tahtonaan nöyryyden juurruttaminen viimeiseen pakanakansaan

He sääliä tuntematta mursivat sitkeän vastarinnan

Voimallisilla aseillaan

Viimeisin pyhimyksensä Henrik alttarille nostatettiin

Ja verityö, suomalaisten tukahdutettu vapauden huuto

Pakotettiin häpeään.»

(kohtalonsa)

Niin anastettiin kunnia sankarilta rohkealta

Mieheltä rehelliseltä, suoraselkäiseltä

Valheilla he kansamme uskoonsa pakottivat

Vaan jäätä järven Köyliön he eivät murtaa saata

He arrived, the messenger of the converted people

His truth to teach us heretics

Threatened with an ax to sharpen a peasant -

On behalf of forests, lakes, spared brothers

(winner)

The unbelievers gave their ears to cunning;

Lalli saw the slave in the sky and his gaze blinded

Soon his ax surprised the wanderer in the heart of the night

It was the sky of the cross ending on the bloody ice of the lake…

«But soon hundreds of ships landed from the west

Thousands of those who arrived to avenge the bishop

Over the years

His will is to instill humility in his last Gentiles

Without feeling pity, they broke the tenacious resistance

With his powerful weapons

His last saint, Henry, was exalted on the altar

And blood work, the suppressed cry of freedom of the Finns

Forced to shame. ”

(fate)

So the honor was stolen from the hero of the brave

A man who is honest, straight forward

By lies they forced our people into their faith

But the ice of Lake Köyliön they do not break to get