Haaska - Moonsorrow

raunioita tuhotun kaupungin vierestä katsellen

vai yläpuolella auringon eksyneenä taivasta halkoen?

koska kuoli tuo kurja olento, tiedä en kynnet selässään hetken levähtää

kasvot hiekassa hetki katoaa

liian kauas katseensa hamuaa

kun eivät kotkatkaan pilvissä lennä

on rauta voimaton aikaa vastaan

kaikki aseensa joutuvat laskemaan

ja kaiken turhuuden unohtaen

suohon päätyy vielä tämäkin

vain tuhkaa poltetun kaupungin unet valloittajien

yläpuolella auringon tyhjyys olkoon maa täältä karkoitettujen

kynnet selässään hetken levähtää

kasvot hiekassa hetki katoaa

hitain askelin liian kaukaa

moni itselleen aarteita saalistaa

on rauta voimaton aikaa vastaan

kaikki lihassaan joutuvat kitumaan

turha on väsyneen odottaa

kuka valmis on matkastaan luopumaan

tällä tiellä ei kukaan kulje meitä vastaan

lopulta aika palkitsee

minkä ajassa ihminen kärsii

kuolema kalventaa kaikkien kasvot

jättää ruumiit kynsiin korppien

miekasta nielet veren jonka lasket

suohon päädyt vielä sinäkin

puiden oksilla, vuorten rinteillä

istuvat vaiti nuo hahmot

vain odottaen että polvillesi putoat

ja kasvosi hiekkaan painat

et enää liiku, silloin tiedät…

looking at the ruins next to the destroyed city

or above the sun lost in the sky?

because that wretched creature died, I do not know I nails on his back for a moment to rest

face in the sand moment disappears

too far away

when the eagles do not fly in the clouds

is iron powerless against time

all their weapons have to be lowered

and forgetting all vanity

even this ends up in the swamp

only the ashes of the burned city dreams of the conquerors

above the emptiness of the sun let the earth be expelled from here

nails on his back for a moment to rest

face in the sand moment disappears

the slowest steps too far

many prey on treasures for themselves

is iron powerless against time

everyone in their flesh will suffer

needless to wait

who is ready to give up his journey

on this path no one walks against us

in the end, time rewards

in what time man suffers

death calms everyone's face

leave the bodies in the claws of the ravens

from the sword you swallow the blood you count

you still end up in the swamp

on the branches of trees, on the slopes of the mountains

sitting silent on those characters

just waiting for you to fall to your knees

and you press your face into the sand

you don't move anymore, then you know…