1065: Aika - Moonsorrow

Tääl' lakeuksilla Pohjolan he asustelivat

Muuan pakanakansa lähes unhoon vaipunut

Ne vimmaiset, jotka veljiänsä puolustivat

He, joita kastettu ei aikonutkaan tunnustaa

He valloittivat, ryöstelivät kunniaksensa

Ja etenivät voittoisasti perääntymättä

Vaan samat aikeet toisella, heitä pahemmalla

Vihollisen vanhan saarella saivat kohdata

Koskaan eivät he uhkaa väistäneet

Tarttuivat kirveisiinsä jumalten

Vastus kuitenkin vahvistuneena

Päättänyt oli heidät musertaa

Oli kääntyvä uusi sivu

Taistelussa ruttoa vastaan

Eihän kunniaa voi saavuttaa

Jos jättää kokematta kuoleman

Jäätyi verensä hankeen

Valtakautensa lepää nyt pohjassa

Ylväs liekki sammui, vaan silti

Voittaja saa häpeää kantaa

He hukuttivat myös kunnian

Nyt valtaistuimella istuu väärä kuningas

Nälkäisten petojen kaitsija, peto itsekin

Vaan alistettu kansa tuo ei koskaan katoa

Voi menneisyyteen itse"mme emme unhoittaa

On aika pysähtynyt

In the plains of the North they inhabited

Among other things, the pagan people almost forgot

Those freaks who defended their brothers

Those who were baptized did not intend to confess

They conquered, looted their glory

And progressed victorious without retreating

But the same intentions in another, worse than them

The enemy on the old island was encountered

They never threatened to dodge

Grabbed their axes by the gods

However, resistance strengthened

He had decided to crush them

There was a new page to turn on

In the fight against the plague

After all, glory cannot be achieved

If you fail to experience death

Freezed his blood project

His reign now rests at the bottom

The lofty flame went out, but still

The winner gets a shame to bear

They also drowned the glory

Now the false king is sitting on the throne

Protector of hungry beasts, the beast himself

But that subjugated nation will never disappear

Oh the past itself 'we will not forget

It's time to stop