Kotiinpaluu - WÖYH!

Merele tähyää

löytömatkaajan pronssinen pää.

Hänen luultiin jo hukkuneen,

kunnes eräänä keväänä

riemuittiin, juhlittiin kotiin palannutta sankaria.

Pöydissä supateltiin:

Miks lie ruumassa tyhjää niin?

Tuopit kurkkuihin kaadettiin.

Tuolit heiteltiin korkeuksiin.

Riemuittiin, juhlittiin kotiin palannutta sankaria.

Kuningas tarjosi saaliista kultaa

ja tytärtänsä ainoaa.

Eivät kai riittäneet lunnaat,

vaihtui vain päivä seuraavaan.

Looking out to sea

the bronze head of the explorer.

He was thought to have already drowned,

until one spring

rejoiced, the hero who returned home was celebrated.

The tables were served:

Why lie in the hold empty so?

Pots of throats were poured.

The chairs were thrown to heights.

The hero who returned home was rejoiced, celebrated.

The king offered the spoils of gold

and his only daughter.

Guess the ransom wasn't enough,

only changed the day to the next.