Nostalgia osa 2 - Hector

Mä ajassa oudosti liidän

Tää untako on vaiko ei?

Mä paikasta paikkaan näin kiidän

Ja varjoni tunne mua ei

Oli mäntyjen tuoksut ja juhannusyö

Ja äitini lempeä niin;

Oli suolainen ilma ja tähtien vyö;

Ne hetkessä pois pyyhittiin…

Mä sammaliin sirkuksen laitan

Ja kaarnasta teen mitä vaan

Mä pahvista leijani taitan;

Sen pilviin mä nousemaan saan…

Nyt teen lumilinnan ja aamulla nään:

Joku maahan sen kaatanut on!

Nyt ennalta aavistaa voin joka sään

Talvet syksyiksi muuttuneet on

Tää kaipuuni menneeseen aikaan

Mua piiskaa ja kasvoille lyö

En uskoa tahtoisi taikaan

Josta muistuttaa vain joku yö…

Unet kummalliset minut menneisiin vie

Monet kasvoni peilistä nään;

Jossain kaukana kulkee se kultainen tie

Jota pysty en ymmärtämään…

Voin puristaa sormeni nyrkkiin

Myös lyödä ja murskata voin!

Nyt törmäilen sääntöihin jyrkkiin

Yhä harvemmin hymyillä voin

Oi, missä on polkuni, missä on tie

Jonka reunalta mustikat hain?

Nyt en enää naapuriin piirakkaa vie —

Maxi-Market on naapurinain

Mutta tiedän mä sen

Että ei ihminen

Yksin muuttaa voi kuin itseään

Kautta helvettien tiedän kulkevan sen

Joka eilistä jää etsimään…

I strangely connect in time

Is this a dream or not?

I rush from place to place

And I don't feel like a shadow

There were scents of pine trees and Midsummer night

And my mother is gentle so;

There was salty air and a star belt;

They were immediately wiped out…

I put the moss in the circus

And I do anything from the bark

I fold my kite;

I get it in the clouds…

Now I make a snow castle and see you in the morning:

Someone has dumped it on the ground!

Now I can foresee every weather

Winters have turned into autumns

This is my longing for the past

Mua whips and beats in the face

I don't think I want magic

Reminiscent of just one night…

Dreams strange take me to the past

Many face me in the mirror;

Somewhere far away is that golden road

Which I can not understand…

I can pinch my fingers

Also beat and crush the butter!

Now I run into the rules steeply

I can smile less and less

Oh, where is my path, where is the road

On the edge of which blueberries shark?

Now I don't take the pie to the neighbor anymore -

Maxi-Market is next door

But I know it

That's not human

Alone can change like oneself

Through hell I know to pass it

Every yesterday is left to look for…