Takaisin Narniaan - Hector

Linnanpihaan tuulee, satyyrit on vieneet aamun pois

Ja ruusupensaat kuihtuu hiljaa pois…

Kasvottomat luulee, että lehden noin vain kääntää voi

Päiviin jotka puille sielun loi…

Tuule tuuli aikain taa, käy metsään viimeiseen!

Nosta pinnan alta maa, jonka kätkit eiliseen…

Eiliseen…

Senhän tietää kaikki nuo, nuo jotka kuusta valon juo

Ja aamun värit silmissään tuo maailmaan…

Tuntee polun jokaisen hän joka muistaa ajan sen

Kun ensi kerran löysi tiensä Narniaan…

…Aslan…

…Aslan…

…Aslan…

Linnanpihaan tuulee, portit hakkaa vasten toisiaan

Hiekkaan hukkuu kyynel toisinaan…

Kasvottomat luulee etteivät he enää milloinkaan

Löytää voisi tietään Narniaan…

…Aslan…

…Aslan…

…Aslan…

It is windy in the castle courtyard, the satyrs have taken the morning away

And the rose bushes wither away…

The faceless thinks the magazine is about to just turn around

In the days that created the soul of trees…

Wind breeze from time to time, go to the forest to the last!

Raise the surface below which you hid yesterday…

Yesterday…

He knows all those who drink light from the moon

And the colors of the morning in his eyes bring to the world…

Knows the path of everyone who remembers the time of it

When you first found your way to Narnia…

Lan Aslan…

Lan Aslan…

Lan Aslan…

The castle courtyard is winding, the gates are banging against each other

Tears sometimes drown in the sand…

The faceless think they will never again

Can find his way to Narnia…

Lan Aslan…

Lan Aslan…

Lan Aslan…