Kadonneet lapset - Hector

Niin tyhjänä vuoteen nään, piiloitan tyynyyn pään

Ja jään miettimään miksi tällä mä oon?

Teen sätkän ja hoitajan mä nään ovelta katsovan

Se kai luulee mun kuuluvan kalustoon…

Mä itseäin kotona löytänyt en

Enkä juuri muitakaan…

Mä yksin jäin lopulta hakeutuen

Vain joukkoon sieltä muuttavaan

Niikuin hautajaissaattona lähdettiin

Ja kaikki juuremme katkottiin

Nykyaikainen on tämä tie evakon

Se johtaa kylästä kaupunkiin

Me lähdettiin, ja itkettiin

Kun tajuttiin: me eksyttiin

Olen numeroon nyt eksynyt

Mä jostakin kai pitäisin kii…

(Kun eksyttiin.)

Koulutuksen saimme, töitä haimme

Mutta aina meille kerrottiin: «Ei tänään, ei tänään.»

Odotin huomispäivää: «Ei vieläkään tänään.»

Ei näy huomispäivää…

Mä tulin kaupunkiin

Ja koitin löytää suhteet uusiin ihmisiin

Ja jokin särkyi, jota varjeltiin me niin…

Me eksyttiin, me itkettiin, me seottiin…

Niin jouduin näihin laitoksiin

Maan uumeniin me kadottiin…

Juuret jäi minustakin kauaksi niin —

Lapsi liian varhain vieroitettiin

Nyt hetkittäin ajaudun maisemiin

Joista minut irti revittiin…

Niinkuin vieras mies minuun peilistä kurkottuu

On sillä suu, joka selittää

Kenen syytä on kohtalo evakon

Se edustaa tätä järjestelmää

Kun se tajuttiin, me itkettiin

Me näin seottiin, me eksyttiin…

Piikin pyydän vain, se on minun huomistain

Hoitaja pimentää muun puolestain…

So empty by now, I hide my pillow head

And I'm wondering why I'm here?

I make an adjustment and the nurse looks at me from the door

I guess I think I belong in the stock…

I didn't find myself at home

And hardly anyone else…

I was left alone eventually applying

Just a bunch of people moving from there

It was as if we were leaving on the funeral

And all our roots were cut off

Modern is this road evacuation

It leads from the village to the city

We left, and weeping

When it was realized: we were deceived

I'm lost in the number now

I guess I should like something…

(When you got lost.)

We got an education, we applied for jobs

But we were always told, "Not today, not today."

I waited for tomorrow: "Still not today."

Not showing tomorrow…

I came to town

And I tried to find relationships with new people

And something broke that we guarded so…

We were deceived, we wept, we were bound…

That's how I got to these institutions

In the depths of the earth we were lost…

The roots stayed with me for so long -

The child was weaned too early

Now I momentarily drift into the scenery

From whom I was torn…

Like a stranger reaching out to me in the mirror

It has a mouth that explains

Whose cause is the fate of the evacuation

It represents this system

When it was realized, we cried

We were thus bound, we were deceived…

I'm just asking for a peak, it's tomorrow

Nurse obscures the rest on behalf of…