Neitoperho - Hector

Raapaisin kynttilään valon

Vihreän, paljastavan…

Hyönteiset täyttivät talon

Näin aamun jo valkenevan…

Tuon valvotun yön aina muistan

Kun tuulee ja sua ikävöin

Sinun naurusi, laulusi muistan;

Ne mielessäin käy päivin, öin

Kun tuulee, ja sua ikävöin

Kuu ikkunan ohitse kulkee

Se varjot saa taas kasvamaan…

Yö syliinsä ihmisen sulkee

Joka jäänyt on odottamaan…

Olen sulkenut muistojen verhon

Ja aukaissut taas uudestaan…

Sinut vangitsin kuin neitoperhon

Oksa raapaisee taas ikkunaan

Ajan suuntaa en saa muuttumaan

Mä aukaisen kirjan ja suljen;

Nuo tiedot on vanhentuneet

Mä varjoni vierellä kuljen

On taulutkin haalistuneet…

Yli aikojen, merten mä kuulen

Sinun äänesi päivin ja öin…

Sinun laulusi, naurusi kuulen

Kun tuulee, ja sua ikävöin…

Kun tuulee, ja sua ikävöin…

I scratched the light on the candle

Green, revealing…

The insects filled the house

I saw the dawn of the morning…

I will always remember that supervised night

When it is windy and longing

I will remember your laughter, your songs;

They go through my mind day and night

When it winds, and I miss you

The moon passes by the window

It makes the shadows grow again…

The night in his arms closes a man

Who is left to wait…

I have closed the veil of memories

And reopened…

I captured you like a maiden fly

The branch scratches the window again

I will not change the direction of time

I open the book and close it;

That information is out of date

I'm walking next to my shadow

The paintings have faded…

Over time, the seas I hear

Your voice day and night…

I hear your songs, your laughter

When the wind, and I miss you…

When the wind, and I miss you…