Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut - Accentus, Eric Ericson, Toivo Kuula

Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut

Siell' on siintävät seljat ja salmien suut

Siell' on vihreät metsät ja mäet

Siell' on vilposet illat ja varjokas koi

Siell' on lintujen laulu, mi lehdossa soi

Siell' on kaihoja kukkuvat käet

Mun on mieleni nääntyä ikävään

Kun tiedän, kun tiedän ma kaiken tään

Ja ma kaihoten kaipaan sinne

Ja mun sieluni silmin ma nään sen näyn

Salot, vihreät metsät, jos katuja käyn

Jos kuljen, jos kätkeyn minne

Ja mun huoneeni käynyt on ahtahaks

Ja sen ilma niin kumman painavaks

Ja ma syömmessä toivon jo salaa:

Tulis syksy ja metsät ne vihreät veis

Tulis talvi ja lumin ne peitteleis --

Kai silloin mun rauhani palaa!

There are long-blooming apple trees

There are backs and mouths of straits

There are green forests and hills

There are chilly evenings and a shady moth

There is a song of birds, which is played in the grove

There are longing falling hands

My mind is starving

When I know, when I know everything

And I miss you there longingly

And with the sight of my soul I see that vision

Salos, green forests, if I visit the streets

If I walk, if I hide where

And my room has been cramped

And its air so strangely heavy

And when I eat, I already secretly hope:

It would be autumn and the forests would be green

Winter is coming and Lumin will cover them -

I guess that's when my peace will return!