Odotus - Viikate

Alle tammen harmaan, luokse vanhan ja viisaan

Tyhjän taivaankannen alta toiveet suuret kannan

Itsekseni istun, yskiskelen yksin

Kohta kolmen tunnin, vaan jospa vielä vartin vuotan

Siiven tyngät, siivet kuitenkin

Mustan mielen pyyhkii, puhkuu pois palkein

Toivo siipinensä, luottamus sulin valkein

Kohta kolmen tunnin, neljäskin jo niiaa

Vuotan vielä vartin, vartin verran viileää iltaa

Ruskoa värittää taivaankansi tyhjyyttään

Kasvoille elottomille

Äkkilähdön lailla, kuin vain varkain

Kertoo riimi rungon, kuoreen kaivettu kirjain

Koko kylmän illan, kohta kolmen tunnin

Vierelläni on hiljaa kivessä nimi, jonka tunnen

Under the oak gray, to the old and wise

Under the empty sky cover the hopes of a great position

I sit myself, coughing alone

About three hours, but if only a quarter of a year

Wing stumps, wings, however

The black mind sweeps away, speaks out in bars

Hope with its wings, confidence Sulin white

About three hours, even the fourth

I'm still flowing a quarter, a quarter of a cool evening

Rusko is colored by the emptiness of the sky

For the face of the lifeless

Like a sudden departure, like just stealing

Tells the rhyme of the body, a letter dug into the shell

All cold evening, about three hours

Next to me is the name I know quietly in the rock