Lahja - Viikate

Kuusen alla leikit pienten pellavapäiden

Nyt on Maijat, Heikit lahjansa avanneet

Vaan on perheen pää, isä mietteissään

Mitä pohtii, puntaroi, tienneekö tuota itsekään

Takin päälleen laittaa, «Kauaa viivy en»

Tuisku ei matkaa haittaa, perille saapuen

On hiljaista pihassa, ei näy jälkiä lumessa

Lahjan laskee, asettaa keskelle lumista verantaa

Vaan yksinään jää lahja kuistille seisomaan

Ei aukene ulko-ovi sovintoa solmimaan

Ja mielipaha karvas jää rintaa kalvamaan

Sen ken ois voinut tietää, että jälleen

Viettää saa — juhlaa katkeraa

Under the fir tree you play with small flax heads

Now Maijat, Heikki have opened their gifts

But it is the head of the family, the father in his thoughts

What he wonders, he weighs in on whether he knows that himself

Put on your jacket, «I won't be late»

The blizzard doesn’t hurt the trip when you get there

It is quiet in the yard, no traces of snow

The gift falls, placed in the middle of a snowy veranda

But the gift alone stands on the porch

The front door does not open for reconciliation

And resentful bitterness leaves the breast gnawing

Its who could not have known that again

You can spend - a bitter party