Luutarha - Verjnuarmu

Ee tähän vuojenaekaan paenu hakku muan kuoreen

Luutarhaan outtamaan viijään arkku vaenajan tuoreen

Muanpovveen piäsöövät kuhan noosoo tookoheinät

Jiä tuakse kuuraset, kylymät kiviseinät

Luutarhasta poes, povveen muan piästävä oesj'

Aakee arkut, herree ruatokansa

Vuan eepä nuo arvoo vaenajia olevansa

Luutarhasta levon jäläkeen parraan elon

Tulloo väkkee tuomaan kuolemanpelon

Lähtöö kukkii kottiisa muistamatta männeitä

Pihhoehisa piästyä ee huoli rakkaat heitä

Surruusa sortuuvat, kun karsikkolaatasa löytää

Liekit mustat syvämmiin syttyy ja vihasa näättää

Ee this year I will not escape the felling of Mua's bark

To the skeleton to outtake the coffin of the dugout fresh

The perch of the pike in Muanpovvee noosoo took the hay

It is supported by frosty, plump stone walls

Poetry shop, breast water

Aakee chests, herree food people

I don't think they value enemies

From the flesh to the rest of the traces of the beard of life

Tulloo forces to bring the fear of death

Departure blooms at home without remembering the pines

Pihhoehisa stick to ee worry dear ones

The mourning will collapse when the prune plate is found

The flames of the blacks go deeper and the anger screams