Kuvajaenen - Verjnuarmu

Valloon aaringon uamulla nousoo

On kammari hilijanen, Iäntä vaella

Ovvee tuvan varroen raolleen työntää

Ja sissään livahtaa varkaan laella

Pöyvän peittona musta liina

Kupeista haesoo paloviina

On nisupitkot hotkittu

Sienapöllit nurkkiin potkittu

On väkkee valavona

Vaenajan kuppeella

On päetä paenuna

On väkkee veisanna

Vaenajan kuppeella

On suru murtana

Huurusen ruuvun läpi pirtistä kahtoo

On pihassa väkkee tuttuva nuamalla tuskoo

Suattoväkj' valamiina vierellä reen

Outtaa mittee miehet aetasta kuskoo

Harteille nostettu ruumislaata

Ruumis laavalle pantuna muata

Arkkuun lasketaan kylymä vaenaa

Suru syväntä, harteita paenaa

On poes nukkunu

Jalat eellä kannettu

Liina vitivalakonen

On solomittu aesoehin

Karsikkolaata mualattu

On aetan kylykeen naalattu

Töllistä ulos pihhaan ryntää

Väjen sekkaan tietä raevoo

Paljaat jalat lunta kyntää

Kylymyys sisältä sieluva vaevoo

Puista kantta nyrkein takkoo

Arkunkannen aaki tahtoo

Särkyy mielj' ja syvän hakkoo

Kuvajaestaan arkussa kahtoo

The wall of the treasure rises

There is a chamber silent, the age to wander

The door pushes into the gap

And the thief sneaks in

The cloth is covered with a black cloth

There is a burning liquor in the cups

There are wheat lumps

Mushroom owls kicked in the corners

There are spirits cast

At the foot of the enemy

There is an escape

There is a strong quiver

At the foot of the enemy

There is grief

Through the screw of Huurunen, there are two doubts

In the yard is a crowd familiar with grunting pains

Suattoväkj 'something next to the sleigh

Outta mittee men aeta from pissing

Body slab raised on the shoulders

Mata placed on a lava in the room

The coffin is counted as a grudge

Grief deep, shoulders run

There is a store asleep

Feet carried in front

Liina vitivalakonen

It has been soloed

Plywood slab painted

It is nailed to the aetan

A hurry rushes out into the yard

The road is raging in the middle of nowhere

Bare feet plowing snow

The obsession inside is a soulful affliction

The wooden deck with the fists is tangled

Arkakannen aaki wants

It breaks with pleasure and deep bites

He doubts his photographer in the coffin