Korvo - Verjnuarmu

Niät, Iät näläkee niät

Pijät, niät paskat siät

Ulukosalla, taevasalla viiltää viima, jiätää halla

Matkooja muan tuuhan tuppaan, levätä suat sen luppaan

Kää pöytään, tarinoetas huasta, ota palasta omasta muasta

Aakee luukku lattijalla, näkköö ristit kamanalla

Ja väjen hulluus silimissään

Vajjoo vieras muan sissään, puttoo kuoppaan alle tuvan

Tuntoo kuoleman suapuvan

Pohjalla, muan alla näkkyy ruumiita kaekkialla

Riiputtaavat siellä lihhoo, nylettyinä, iliman ihhoo

Paesteiks talon vieraat muuttuu, kosvosta vielä yhtä puuttuu

Korvoon tuokii piätyyy

Kirkuu hullut ja syvän jiätyy

Suolasta lihhoo tynnyrlöehin

Talaven varalle purtavoo

Särvintä syvänöehin

Eepähän jiä surtavoo

They, Iät will starve them

Pijät, those shit out of it

In the outer part, in the sky, the line cuts, the frost

Travel to Mua's ash shed, rest Suat in its shed

Get on the table, tell the story, take a piece of your own

A hatch opens on the floor, can you see the crosses with a camel

And the madness of the people in their arms

Vajjoo the guest inside Mua, falls into the pit under the living room

Feels like death is coming

At the bottom, under Mua, are the corpses of the kaekkia

Hanging there flesh, peeled, ilima skin

The guests of the house turn into a barrier, the basket is still just as missing

There is a small pillow in my ear

Screams crazy and deep freezes

Salt is gaining weight in barrels

A bite stream for Talave

Deepening in the deep

After all, it streams