Kirkossa - Samuli Edelmann

Tuli kirkkoon mies ja lapsi

He eteeni istuivat

Kai tie oli pienelle pitkä

Oli kosteat kiharat

Ei monta hetkeä hiljaa

Tuo ollut pikkupää

Oli paljon kyselemistä

Ja paljon nähtävää

Oli kauniit alttaritaulut

Monihaaraiset kynttilät

Nuo kaksi puhuivat hiljaa

Ja joskus hymyilivät

Kovin kauan saarna kesti

Lapsi istui miettien

Ja pienin pehmein sormin

Isän hihaa hyväillen

Minä tahtoisin isä jo kotiin

Isä minua väsyttää

Hän nostaa pienet kasvot

Ja huuli värähtää

He lähtivät kesken saarnan

Minä loppuun asti jäin

Sama hiljainen arka pyyntö

Nous syvältä itsestäin:

Minä tahtoisin isä jo kotiin

Isä minua väsyttää

Soi kirkossa kiitosvirsi

Oli ulkona vehreää

A man and a child came to church

They sat in front of me

I guess the road was long for the little one

There were damp curls

Not many moments of silence

That was a little head

There was a lot of questioning

And lots to see

There were beautiful altarpieces

Multi-branched candles

The two spoke quietly

And sometimes they smiled

The sermon lasted a very long time

The child sat thinking

And with the smallest soft fingers

Caressing his father's sleeve

I'd like Dad to go home already

Dad tires me out

He raises a small face

And the lip vibrates

They left in the middle of the sermon

I stayed until the end

The same silent timid request

Rise deep from yourself:

I'd like Dad to go home already

Dad tires me out

A hymn is heard in the church

It was green outside