Pohjanmaan kautta - Kotiteollisuus

Ei pojasta polvi parane

Kuljen kömpelöin liikkein täällä

Pohjoisen maan päällä

Jossa sukupuu seisoo vahvana

Sen kuulen havisevan, varisevan

Ja tuulipukujen kahisevan

Pilkkeenä isän silmäkulmassa

Olisi parempi olla

Kuin melankolian vainiolla

Jolla seisoo mykkä kansa

Auringonlaskua tuijottaen

Hiljaa valtioksi muuttuen

Isän, pojan ja pontikan

Nimeen täällä kaikki vannotaan

Kautta pohjanmaan

Yksi kerrallaan

Joutuu luopumaan haaveistaan

Sateenkaaren juurelta

Tyhjää kirstua kotiin kannetaan

Hangesta hautaan

Kieltä rautaan

Uudestaan ja uudestaan

Ikkunoista katsovat silmät

Joilla ei ole kotia

Toisia kodittomia

Etsien aurinkoa joka

Jossain lähiön takana

Makaa kai jo kuolleena

The boy's knee will not get better

I walk here with clumsy movements

On the northern earth

Where the family tree stands strong

I hear it screaming, falling

And the windbreakers rustle

A mock in the corner of my father's eye

It would be better to be

Like the melancholy of persecution

On which stands a dumb people

Staring at the sunset

Quietly becoming a state

Father, son and pontika

Everyone is sworn by their name here

Through Ostrobothnia

One at a time

You have to give up your dreams

At the foot of the rainbow

An empty coffin is carried home

From the grave to the grave

The tongue is ironed

Again and again

Eyes look out the windows

Who have no home

Others homeless

I'm looking for the sun every

Somewhere behind the suburbs

I guess I'm already dead