Tuonelan koivut - Kotiteollisuus

Hukun tämän tien tyhjyyteen

keskelle korkeiden talojen

jotka kohoavat taivaisiin

koteina Jumalan kuvien

jotka joivat nuoruuden lähteestä

jotka rakensivat onnelan

mut eivät löytäneet ihmistä sieltä

löysivät pitkän, piinallisen kuoleman

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii

silmistä vesi veden jälkeen

rinnoilta helmoille, helmoilta

joeksi ja joesta järveen

järvi syvä kuin synkin suru on musta kuin yötaivas pimeä

Tuonelan koivut, lehdettömät

kuiskivat meidän kahden nimeä

Tuntematonta maisemaa kuljen

teen matkaa toivoen

väsyneenä jään lepäämään

katveeseen Tuonelan koivujen

Sanoisit jotain, tekisit jotain

jotta herätä saisin

jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta

saisin elämäni takaisin

I drown in the emptiness of this road

in the middle of tall houses

which ascend to heaven

homes of images of God

who drank from the fountain of youth

who built Onnela

but found no man there

found a long, painful death

A tear rolls, another rolls, rolls

eyes water after water

from breasts to beads, from beads

into the river and from the river to the lake

the lake deep as gloomy sorrow is black as the night sky dark

Tuonela birches, leafless

whispered the names of the two of us

I walk through an unknown landscape

I make the trip hoping

tired I rest

in the shade of Tuonela birches

You would say something, you would do something

to wake up

To Tuonen from you, from its persecutors

I would get my life back