Jaska ja Eetu ja Eikka - Juha Vainio

Oli Jaska ja Eetu ja Eikka,

oli ravintola musikantti kukin.

Ja ne saapuivat kun oli keikka

vaikka viereltä naisen tai mukin.

Aina kuukauden päästä ne lähti.

Uusi hotelli jo odotteli heitä.

Hyvä bändi on kuppilan tähti,

jos ei soittaja taitoaan peitä.

Ja kun soittaja laulunsa lykkää,

se on näin joka ainoa keikka.

Sitä kansalle mistä se tykkää,

sanoo Jaska ja Eetu ja Eikka.

Muut kun juhli ja ryyppäsi hyvin,

teki töitä tämä pelimanni remmi.

Oli laulujen päämäärä syvin:

Nauti hetkestä, tanssi ja lemmi.

Joku tarjosi pojille grogin.

Toinen luuli, että nyt jo meni kunto.

Mutta siinä on juuri se jokin,

pysyy soittajan sormissa tunto.

Ja kun soittaja laulunsa lykkää,

se on näin joka ainoa keikka.

Sitä kansalle mistä se tykkää,

sanoo Jaska ja Eetu ja Eikka.

Sitten alkoivat vuodet niin pahat.

Levysoitin teki orkesterin töitä.

Liekkö loppuneet ruokalan rahat,

kun sai soittajat tiukata vöitä.

Eivät Jaska ja Eetu ja Eikka

enää kapakassa soita säveleitä.

Mutta on eräs kiistaton seikka:

Kansa tahtoisi kuunnella heitä.

There was Jaska and Eetu and Eikka,

was a restaurant musician each.

And they arrived when there was a gig

even next to a woman or a mug.

They always left after a month.

The new hotel was already waiting for them.

A good band is the star of the cup,

if the player does not cover his skill.

And when the singer postpones his song,

it's like this every single gig.

For the people what they like,

says Jaska and Eetu and Eikka.

While others celebrated and drank well,

this pelimanni thong worked.

Was the goal of the songs deepest:

Enjoy the moment, dance and pet.

Someone offered the boys grog.

The other thought that it was fine now.

But there's just that something,

the feeling remains in the fingers of the caller.

And when the singer postpones his song,

it's like this every single gig.

For the people what they like,

says Jaska and Eetu and Eikka.

Then the years started so bad.

The record player did the work of the orchestra.

Have you run out of canteen money,

when I got the callers to tighten their belts.

Not Jaska and Eetu and Eikka

no more playing tunes in the kapaka.

But there is one undeniable fact:

The people would like to listen to them.