Ei ole Kööpenhamina kuin ennen - Juha Vainio

Ei ole Kööpenhamina kuin ennen,

Mieltä kiehtova ja syntinen.

Ei ole Kööpenhamina kuin ennen,

Jälkeen vuosikym- men- ten.

Kanootista ahteriin mä joskus siellä jäin,

Taisi olla vuosi viiskytkuus.

Ja Hakkaraisen Masan krouvin ovensuussa näin.

Tivolista kaikui musta blues.

Mä olin nuori kuten oli Hakkarainenkin,

Ja nuorelta niin näytti Hakkaraisen nainenkin.

Se haki kaverin,

Sain seuraa minäkin.

On siitä aikaa mennyt ikuisuus.

Vaikkei meillä rahaa ollut juuri ollenkaan,

Hakkaraisen ulosmaksu vain.

Mut' silläkin sai jonkin kerran naisen nauramaan,

Kunnes tuli vuoro rikkaimpain.

Ja kujalle kun kuhmu päässä meidät kannettiin,

Niin Hakkaraisen kanssa ymmärtää näin annettiin:

«Kun tullaan takaisin,

On rahaa meilläkin!»

Mut' monta vuotta oottaa sitä sain.

Rahaa tässä tehty on ja vähän töitäkin,

Kohta lienee aika eläkkeen.

Kun Hakkaraisen Masan vuosi sitten tapasin,

Niin se sanoi: «Mennään Köpikseen!»

Mä iskin tiskiin luottokortit, Masa rahansa.

Me luultiin, että näillähän saa mitä tahansa.

Mut' yö Nyhavenin,

Copenhagen is not like it used to be,

Mind-blowing and sinful.

Copenhagen is not like it used to be,

After decades.

From the canoe to the stern, I sometimes stayed there,

It must have been a year of whisking.

And Hakkarainen Masa crouched in the doorway like this.

Black blues echoed from Tivoli.

I was young, as was Hakkarainen,

And that's how the Hakkarain woman looked young.

It fetched a friend,

I joined too.

It's been forever since then.

Although we had almost no money,

Hakkarine's payout only.

But even that once made a woman laugh,

Until it was the turn of the richest.

And to the alley when we were carried with a bump on our head,

So with Hakkarainen it was understood that:

«When we come back,

We have money too!»

But after many years of waiting, I got it.

Money has been made here and some work too,

It's almost time for retirement.

When I met Hakkarainen Masa a year ago,

So it said: «Let's go to Köpis!»

I put the credit cards on the counter, Masa his money.

We thought you could get anything with these.

But the night of Nyhaven,