Kuu - Juha Tapio

Kun tulet väsyneenä kotiin

kävelet autolta ovelle

ja pihaan jäljet yksinäiset

astelet

Eteisen pöydälle lasket

käsilaukun ja avaimet

ja huokaisten sä riisut takin

naulakkoon

Hetkeksi syliini sut saan ja sä kerrot

siinä sun päiväsi kirkastuu

mutta sinussa on kaikki se valo

ja se minusta vain heijastuu

minä olen kuu josta valosi heijastuu

Aamukahvi, ja sillä koko päivä

kun muuta ei ehtinyt

sua oottaa vielä rästiin jääneet viestit

tuhannet

Hetkeksi syliini sut saan ja sä kerrot

siinä sun päiväsi kirkastuu

mutta sinussa on kaikki se valo

ja se minusta vain heijastuu

minä olen kuu josta valosi heijastuu

Hetkeksi syliini sut saan ja sä kerrot

siinä sun päiväsi kirkastuu

mutta sinussa on kaikki se valo

ja se minusta vain heijastuu

minä olen kuu josta valosi heijastuu

minä olen kuu josta valosi heijastuu

minä olen kuu josta valosi heijastuu

When you come home tired

you walk from the car to the door

and the traces of the court are lonely

astelet

You lower the table into the hallway

handbag and keys

and sighed, and took off his coat

hanger

For a moment, I get in my arms and you tell me

there your sun will shine

but you have all that light

and it just reflects on me

I am the moon from which your light is reflected

Morning coffee, and for the whole day

when nothing else happened

sua is waiting for the remaining messages

thousands

For a moment, I get in my arms and you tell me

there your sun will shine

but you have all that light

and it just reflects on me

I am the moon from which your light is reflected

For a moment, I get in my arms and you tell me

there your sun will shine

but you have all that light

and it just reflects on me

I am the moon from which your light is reflected

I am the moon from which your light is reflected

I am the moon from which your light is reflected