Tykkään susta niin että halkeen - Juha Tapio

Puistossa penkki, penkillä poika

Vieressä tyttö ja hiljaisuus

Puhua ois hyvä,

mut sanat niin kuin pähkinä kurkkuun takertuu

Palelevat sormet, toistensa lomaan

Arkana purkalta maistuva suu

Laukkaava sydän, totinen on poika

kun kumartuu ja kuiskaten lausuu:

Mä tykkään susta niin, että halkeen

Mä tykkään susta niin, että halkeen

Ruuhkassa auto, autossa ratti

Ja elämisen pyörteissä uurtuneet,

kädet jotka ohjaa, vakavin ottein

ja jälkeen vuosikymmenten

Muistavat penkin, muistavat tytön,

muistavat sanat jotka lausuttiin

Voi kunpa vielä, voi kunpa joku

Tulisi ja sanoisi niin

Mä tykkään susta niin, että halkeen

Mä tykkään susta niin, että halkeen

Mä tykkään susta niin, että halkeen

Mä tykkään susta niin, että halkeen

Ja jossain on aina puisto ja penkki,

tyttö ja poika ja hiljaisuus

Puhua ois hyvä,

mut sanat niin kuin pähkinä kurkkuun takertuu

Mä tykkään susta niin, että halkeen

Park bench, boy on the bench

Next to the girl and silence

Talk good

but words like a nut clinging to your throat

Freezing fingers, each other's vacation

A mouth-watering mouth

A galloping heart, the true is the boy

when he bends over and whispers and says:

I like to ski so that the crack

I like to ski so that the crack

In a congested car, in the car steering wheel

And in the whirlwinds of life,

hands that guide, with serious grip

and after decades

Remember the bench, remember the girl,

remember the words that were uttered

Oh I wish I could, Oh I wish someone

Would come and say so

I like to ski so that the crack

I like to ski so that the crack

I like to ski so that the crack

I like to ski so that the crack

And somewhere there is always a park and a bench,

girl and boy and silence

Talk good

but words like a nut clinging to your throat

I like to ski so that the crack