Filosofi - Azaghal

Minä katselin sisään filosofin taloon

Katsoin, ja ymmärsin

Maailma on lopussa

Haurailla pylväillä seisoon ikuisuus

Ei jää kiveä kiven päälle

Ei tähteä taivaalle

Ei runoa, ei yhtään laulua

Vain tyhjä, kuvaamaton iäisyys

Kylmä ja loputon

Maailmani yössä kirjan peton

Minä rakennan sinut aina uudelleen

Vain tuhotakseni sinut jälleen kerran

Minä katselin sisään filosofin taloon

Tunsin päivän viilenevän, illan hiljenevän

Ja minä aavistin kuoleman varjon

Lopun läheisyyden

Yön laskeutuvan ikuisuuden

Pimeyden synkemniän kuin koskaan aiemmin

Maasta nousee usva uuden surun

Ja kastelee kuole van maan

Sodasta olen tullut, kaaoksesta noussut

Jumalat olen haastanut, kuoleman kukistanut

Olen elementti: maa, ilma, tuli, vesi

Vaeltava laulunhenki, filosofi, apokalypsi

Ja minun on maailma, ja minun onikuisuus

Ja minun on sota, ja minun onkosto

Epäilijät pilkkaajat, langetkoon rutto yllenne

Sillä elämä on vain pilkkalaulu

I looked inside the philosopher's house

I looked, and I understood

The world is over

On the fragile pillars stand eternity

There is no stone left on top of the stone

No stars in the sky

No poem, no songs

Just empty, indescribable eternity

Cold and endless

My world night book beast

I will always rebuild you

Just to destroy you once again

I looked inside the philosopher's house

I felt the day cooler, the evening quieter

And I guessed the shadow of death

The end of the vicinity

The night of descending eternity

Darker than ever before

From the earth rises a mist of new sorrow

And watering the dying land

I have come from war, I have risen from chaos

I have challenged the gods, I have defeated death

I am the element: earth, air, fire, water

A wandering spirit of singing, a philosopher, an apocalypse

And I have the world, and my eternity

And I have war, and I have revenge

Suspicious mockers, let the plague fall upon you

For life is just a mockery