Olet puolisoni nyt - Samuli Putro

Ei preeriaa, ei peltoja, ei vuortenhuippuja

On kaupunki ja kaupungissa kaksi vanhusta.

Toinen herää painajaiseen

toistuvaan ja nousee sängystä

Sudet eivät ulvo eikä vesi hyytävää

On puolisonsa vartalolla kaksi täkkiä, toinen oli lahja jonka reuna repsottaa

Katse jähmettyy, kello ei

Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa, on hiljaisuus niin täydellisen hiljaista

Että kuiskauskin on huuto.

En vaihtais sekunttiakaan

En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja, en jäätä joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt

Tapetoitu seinä on ja puinen lattia, valokuvat koirasta ja lastenlapsista

Yläkerta yskii, askel ottamatta jää, filmi pysähtyy …

Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen

Kutsun tätä elämäksi vaikka ole en täydellistä suoritusta tehnyt minäkään

Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa, on hiljaisuus niin täydellisen hiljaista

Että kuiskauskin on huuto.

En vaihtais sekunttiakaan

En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja, en jäätä joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt

Kun väkivahva kevät puhkeaa, ja aamu kantaa rautahaarniskaa

Kun vaja tehdään vuolukivestä, mä olen siinä nuorena kuin nurmet on

Sä istut salin nurkkapöydässä, musiikki on rytmitettyä

Minä kysyn saanko luvan, sinä nyökkäät

Sinä nyökkäät …

Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa, on hiljaisuus niin täydellisen hiljaista

Että kuiskauskin on huuto.

En vaihtais sekunttiakaan

En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja, en jäätä joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt

No prairie, no fields, no mountain peaks

There is a town and a town for two seniors.

Another wakes up to a nightmare

recurring and getting out of bed

Wolves do not howl and the water does not freeze

There are two quilts on his wife's body, the other was a gift with an edge dangling

The gaze freezes, the clock doesn't

Tears flow only downstairs, the silence is so utterly quiet

That whispering is a shout.

I wouldn't change a second

No youth, no frantic growth pains, no ice that broke, no church bells

You were my spouse then, you are my spouse now

The wallpapered wall is and wooden floor, photos of the dog and grandchildren

Upstairs coughs, no step is taken, the movie stops…

I call this the love of two people

I call this life even though I haven’t done a complete performance either

Tears flow only downstairs, the silence is so utterly quiet

That whispering is a shout.

I wouldn't change a second

No youth, no frantic growth pains, no ice that broke, no church bells

You were my spouse then, you are my spouse now

When a violent spring breaks out, and the morning wears iron armor

When the shed is made of soapstone, I am as young as the grass

You sit at the corner table of the hall, the music is rhythmic

I'll ask if I get permission, you'll nod

You nod…

Tears flow only downstairs, the silence is so utterly quiet

That whispering is a shout.

I wouldn't change a second

No youth, no frantic growth pains, no ice that broke, no church bells

You were my spouse then, you are my spouse now