Mikko Maltsusta - Pyhimys

Keskenerästä kasvattaa

Aina jos harrastaa rakentavaa

Rakennusaineet on sanoja vaan

Ja artisti on se, jollon sanottavaa

Mun suu ei oo kasvanu umpeen

Mä puen huntuun mun joka tunteen

En osaa runoilta suutani sulkee

Mut nyt tuntuu et sain vaan laivaks lumpeen

En oo viel missään mun laulujen kaa

Korkeintaan kerran tai pari taputetaan

Ja aplodit vaimenee aina aikanaan

Mut valinnat seuraa kai aina ainiaan

Enkä väitä, et mua olis kohdeltu paskasti

Verrattuna moneen muuhun

Moni kiirellä kurkottaa kuuhun

Ja antaa tavoitteiden laittaa sanoja suuhun

Mut silti jo tää voi yllättää

Tää kyyti voi kyyniseks kyllästää

Paineen alla helposti pyllähtää

Kynnystä ylemmäs moni ei ylläkään

Mua kylmää

Mikko Maltsusta ei kestäny tylsää, ja teki pari rallii

Viisas ois jättäny siihen

Mut miten vitussa sä pakitat formulan takas talliin?

Tääl on sääntöjä, normeja, hormonihormeja

Korvista savuu, ku kyselet niin korneja

Ei voi oikeen olettaa, oikeestaa ollenkaan

Oikeestaan mitää, ku kuuntelee vaan biitin poljentaa

Tää on vaan tapa laulaa, rytmi ennen säveltä

Jos suut liikkuu ku kävellään, onks pakko gangsta-kätellä?

Mä pusken vaik ku hyppynaru kadul napsuu

Skrivaan paperin taskuun, tää on puhelaulun lapsuus vasta

Ja sen tulevaisuus paska

Jos ainoo tapa on aliarvostaa asiakasta

Ainoo tapa olla aito, on epäaito

Aidosti minä ois räppikytille laitonta

Aitopäille

Maitopoika ilman tanssimuuvei tuli tänne heikoille jäille

Ja jossain menee raja milloin aitous menee puihin

Mut mä oon niin Zen, et sanon vaa et «ota fengsuihin»

En oo, en näytä tai kuulosta paremmalta

Ku kukaan muukaan, mut tuu vetää toi matto mun alta

Ei omantunnon tuskii jos se tuntuu mukavalt

Ei mul oo taaskaa välii, mä oon vaan poika Vantaan rajalta

Mullon aina asiaa, aina ei voi kiinnostaa

Aika paljon rajottaa se, jos venaa ees kiitosta

Mut mä oon sanottaja, sanoi tulee aina vaan

Vaik ainoostaan yks levy ois vaa jossain Juhal piilossa

Kaikki napit tälle, mun munat yhteen koriin

Kaiverran tän tittelin jo valmiiks marmoriin

Kunnia himottaa, vähän se kihelmöi

Mun motivointikeskusta kehittyminen hipelöi

Ja samal sovitan silmukkaa Pyhimyksen kaulaan

Ku se räp-laulaa, se vie Mikon pahan pelin paulaan

Jos mä en pääse eroon tän genren leimasta

Mä vaihdan genree, teen jotain tervettä ja reipasta

Oon susi villois, ja tääl on outo olla

Toisel puolel katse on doupis ja toisel hillois

Kasvot kohmettuu, jostain se johtuu

Pyhimyksen takana on Mikko jonka posket kostuu, pyh

Incomplete to grow

Whenever constructive

Building materials are words but

And the artist is what I have to say

My mouth isn't overgrown

I wear a veil of my every feeling

I don't know how poems close my mouth

But now it feels like I didn't just get a boat in the water

I'm not anywhere with my songs

At most once or a couple is applauded

And the applause always fades over time

But I guess the choices always follow forever

And I'm not saying I wasn't treated shit

Compared to many others

Many in a hurry to reach out to the moon

And give goals to put words in your mouth

But you can still be surprised

This ride can be cynically saturated

It easily jumps under pressure

Above the threshold, many are not surprised

Other cold

Mikko Maltsu didn't get bored and did a couple of rallies

The wise would have left it

But how the fuck do you pack the back of the formula in the stable?

There are rules, norms, hormones here

Smoke from your ears when you ask for such corneas

Can't rightly assume, justify at all

What really matters is who listens but tramples the beat

This is just a way to sing, a rhythm before a tune

If your mouth moves while walking, are you forced to gangsta a handshake?

I jump on the street with a skipping rope

Skriva into the pocket of paper, this is the childhood of the speech song only

And its future shit

If the only way is to underestimate the customer

The only way to be genuine is untrue

Truly, I would be illegal for a rapper

For real people

A dairy boy without a dance mousse came here on the weak ice

And somewhere the limit goes when authenticity goes into the trees

But I'm so Zen, you don't say "don't take feng shirts"

I don't, I don't look or sound better

No one else but pulls the carpet under me

No conscience hurts if it feels comfortable

Again, I don't care, I'm a boy from the Vantaa border

Mullon always matters, you can't always care

It pretty much limits it if you stretch the praise

But I am the speaker, said will always be but

Even if only one record is hidden somewhere in Juhal

All the buttons for this, my eggs in one basket

I already dug the title into the marble

Glory is glorified, it tingles a little

The development of my motivation center is sluggish

And at the same time I fit a noose around the neck of the saint

When it raps, it takes Mikko into a bad game

If I can’t get rid of this genre stamp

I change genres, do something healthy and brisk

I'm a wolf, and it's weird to be here

The test on one side is doupis and on the other jam

The face is bumpy, due to it

Behind the saint is Mikko, whose cheeks are wet, saint