6:05 - Pyhimys, Heikki Kuula

Mun silmäluomet on auki viel aamun puolel

Ja niis on alleviivaus, ku oon kirjottanu huolella

Kaukosäätimellä silmä, jalat tuoleil

Ja korvat kahvikupeil on kuurot kun kuolleilla

Nyt mul on aikaa valita joka sana

Se on luovinta luovuutta luopuu jostain hyvästä

Melkein paras on vaan pelkkä mustevana

Ja siks puristan viel paremmat sanamuodot mun kynästä

Tää on se hetki ku se balanssi on todellista

Ei oo mitään poleemista, mietitään vaan oleellista

Ne pienet omatunto-olennot mun olkapäillä pitää päänsä kii

Vaik kyl mä tykkään niistä molemmista

Tän viileen minuutin mä nään itteni selkeesti

Jalan alla taivas, takaraivos helvetti

Taskus servetti, siihen piirsin puutarhan

Mut skorpionit, varikset ja liskot turmelee mun harhan

Laulun aiheet aina skaalaan laidast laitaan

Taipuu vaikka aamuyöllä kuulen lohdullista haikuu vaan

Aurinko paistaa, helppoo on hymyillä

Viis seittemän viis, on seuraus syillä

Suruaan pikkupoika laulelee

Onnellinen mies ei lauluja tee

Huomenna huonommin, rimmaa paremmin

Huomenna huonommin, rimmaa paremmin

Eilinen ei meiltä minnekään mee

Aika tuli tänne tänään jäädäkseen

Huomenna huonommin, rimmaa paremmin

Huomenna huonommin, rimmaa paremmin

Kuus nolla kolme, mun kynä vielä savuaa

Kuus nolla neljä, maailman krapula katoaa

Kuus nolla viis, puhallan pahan ilman pois

Ja kuus nolla kuus, enää unilaulut soi

Silmät sippaa, kippaa, unis antaa

Päivänjakso kantaa, tauko pitää antaa

Mä nollaan tapahtumat aamul takaperin

Finaalist alkueriin, kudit takas revolveriin

Kuus nolla viis, ei mielessä oo mitään

Posti palaa luukkuun, aurinko laskee takas itään

Kynä pyyhkii pois paperista musteen

Minä ja tyhjä arkki ollaan taas vastatusten

Itken sinne sen, ilmeisen, inhimillisen

Minkä siviilissä miehenä hillitsen

Vaikkei itkut auta levymarkkinoilla

Niin niska sanoo kiitos, kun saan kivet pois mun hartiolta

Koitan maalaa omaa kuvaa kevyesti meikattuna

Mut oon kun Van Gogh korva irti leikattuna

Mut se on vaan puolikuva, varjon puoli

Ei valonpuoli, istu skrivaan, vaik mä tarjoon tuolii

Tää on tekstii siitä, kun tekstii ei tuu

Runonpätkä ajalta, kun runosuoni nukkuu

Nauravat silmät ja naurava suu

Kurkkaa kulissien taakse, kun puheenaihe puuttuu

Suruaan pikkupoika laulelee

Onnellinen mies ei lauluja tee

Huomenna huonommin, rimmaa paremmin

Huomenna huonommin, rimmaa paremmin

Eilinen ei meiltä minnekään mee

Aika tuli tänne tänään jäädäkseen

Huomenna huonommin, rimmaa paremmin

Huomenna huonommin, rimmaa paremmin

Kuus nolla kolme, mun kynä vielä savuaa

Kuus nolla neljä, maailman krapula katoaa

Kuus nolla viis, puhallan pahan ilman pois

Ja kuus nolla kuus, enää unilaulut soi

Kuus nolla kolme, mun kynä vielä savuaa

Kuus nolla neljä, maailman krapula katoaa

Kuus nolla viis, puhallan pahan ilman pois

Ja kuus nolla kuus, enää unilaulut soi

My eyelids are still open in the morning

And so there is an underline that I have written with care

Eye with remote control, feet on chairs

And the ears of coffee cups are as deaf as the dead

Now I have time to choose every word

It's the most creative creativity giving up something good

Almost the best is just inked

And that's why I squeeze even better expressions from my pen

This is the moment when that balance is real

There is nothing polemical, let's just think about the essentials

Those little creatures of conscience on my shoulders keep their heads down

Although I like them both

I can see myself clearly for that cool minute

Heaven underfoot, hell behind the head

Pocket napkin, I drew a garden on it

But scorpions, crows and lizards spoil my illusion

The subjects of the song always range from extreme to extreme

I tend to hear a comforting haiku in the morning

The sun is shining, it's easy to smile

Five of seven is a consequence of causes

The little boy sings of his sorrow

A happy man doesn't make songs

Worse tomorrow, tomorrow better

Worse tomorrow, tomorrow better

Yesterday is not going anywhere from us

Time came today to stay

Worse tomorrow, tomorrow better

Worse tomorrow, tomorrow better

Six zero three, my pen is still smoking

Six zero four, the world's hangover disappears

Six zero five, I blow the bad air away

And six zero six, no more lullabies

The eyes are squinting, squinting, sleepy

The period of the day carries, a break must be given

I'm going to reset the events back in the morning

From the finals to the preliminary rounds, you are back to the revolver

Six zero five, nothing on my mind

The mail returns to the hatch, the sun sets back to the east

The pen wipes the ink off the paper

Me and the blank slate are at odds again

I cry there, obviously, humanly

Which as a civil man I restrain

Although crying doesn't help the record market

That's how my neck says thank you when I get the stones off my shoulder

I'm trying to paint a picture of myself with light makeup

But I'm like Van Gogh with his ear cut off

But that's only half the picture, half the shadow

Not the bright side, sit down, even if I offer my chair

It's a text for when the text doesn't come

A piece of poetry from the time when my poetry is sleeping

Laughing eyes and a laughing mouth

Peek behind the scenes when there's no topic to talk about

The little boy sings of his sorrow

A happy man doesn't make songs

Worse tomorrow, tomorrow better

Worse tomorrow, tomorrow better

Yesterday is not going anywhere from us

Time came today to stay

Worse tomorrow, tomorrow better

Worse tomorrow, tomorrow better

Six zero three, my pen is still smoking

Six zero four, the world's hangover disappears

Six zero five, I blow the bad air away

And six zero six, no more lullabies

Six zero three, my pen is still smoking

Six zero four, the world's hangover disappears

Six zero five, I blow the bad air away

And six zero six, no more lullabies