Angervotien ajattelija - Pyhimys

Mä tulin kunnailta, mannut jäi taa

Suolanen sade kulmat kurtistaa

Ja ku tammen takaa, feromoni, ekstaasi

Näppäilen kieltäni, kitalaki plektrani

Taas kerran sohvalle soikion suljin

Sydämeni sirpaleiden reittiä kuljin

Ja säkäl säpäleistä ehjäksi saan taas

Murran puolet valmiista hedelmävaakaan

Annan sulle painavamman palasen

Paan oikeeseen käteeni vasemman lapasen

Angervotiel en enää yksinkää oo yksin

Ei mul oo yhtään mitään, voinko kanssas jakaa sen?

En omista omaisuuttani, se omistaa mut

Painajaisten rajalla pahimpia on aamut

Se on usvaa, uni on vaan mustaa, kuvitelma on muu

Tunteet, ne on tuskaa

Tyytyväisyys on vaan laskettu onni

Mut rumpufilli rinnassa katkasee sen kompin

Jo unohtunu rytmi herättää zombin

Ajattelijalla toinen aivolohko onkin

Kas, voin kaavani heivata

Neuroosiketjuni keskeltä leikata

Naps, voin haavani teipata

Ei muistilappu rinnas enää tervettä feikata

Tää sama yksiö suurempi on

Nää seinät koitti puristaa must ihmiskuution

Äänettä muodostan huulille huulion

Se hämmästystä kuvaa, nyt myrskytuuli on

Mä ohjaan säätä mun mieleni alalla

Mut tyyntä en toivo vaik sontsa on jo hajalla

Mä otan kaiken vastaan, suu nyt ei mukista

Jos mä alan vapisemaa, tuu ja tukista

Tuikkivat tähdet mua odottaa saa

Kohti meen toista niin porottavaa

Oma aurinko oikee oma opo

Oma ilman omistusta, oma ilman logoo

Oma niinku oman itseni annan

Miehel ei oo maata, meri omistaa rannan

Hiekanmuruilla on yhteinen puu

Metsällä on taivas ja nyt auringolla kuu

Mä istun uupuneena sohvan pohjalla

Mul on outo tunne ettei jotain oo kohdallaan

Mut ehkä kaikki just on kohallaan ja se on outoo

Opeta mua antaa vaan sen kohtalon ohjailla

Samal ikkunalaudalla eri mies

Samalta se näyttää mut tiessään on ies

Se karisteli kivet harteilta pois

Ja lopetti ajattelun, ei se ajattelija muuten ois

I came from the municipalities, mannut was left behind

Salty rain shrinks the corners

And behind the oak, a pheromone, ecstasy

I type my tongue, my palate picker

Once again, I closed the oval on the couch

I walked the path of the fragments of my heart

And I get the shit intact again

I break half of the finished fruit scale

I'll give you a heavier piece

I put the left glove in my right hand

Angervotiel no longer alone oo alone

I have nothing at all, can I share it with you?

I don't own my property, it owns mut

On the border of nightmares, the worst are the mornings

It is a mist, the dream is but black, the imagination is different

Emotions, they are pain

Satisfaction is just calculated happiness

But the drum fillet in his chest breaks its comp

The already forgotten rhythm evokes a zombie

The thinker has another block of brains

Come on, I can digest my formula

My neurose chain is cut in the middle

Naps, I can tape my wound

No sticky note on the chest anymore healthy fake

This same studio is bigger

Here the walls came to squeeze the black human cube

I make a sound to my lips

It's an astonishment, now it's a storm

I control the weather in the area of ​​my mind

But I don't hope to calm down, but the shit is already scattered

I accept everything, my mouth doesn't muck now

If I start to tremble, bring and support

The twinkling stars are waiting for me

Towards meen another so reindeer

My sun is my own opo

Own without ownership, own without logo

As much as I give myself

Miehel does not oo land, the sea owns the beach

Sand crumbs have a common tree

The forest has the sky and now the sun is the moon

I'm sitting exhausted at the bottom of the couch

I have a weird feeling that something is not right

But maybe everything just is in place and it’s weird

Teach me to give but to control its destiny

Different man on the same windowsill

At the same time it seems but in its path is ies

It shook the stones off its shoulders

And stopped thinking, otherwise the thinker would not