Pato - Miljoonasade

Joskus illoin kun taivas tummuu täällä

Eksyvät padon luo he kaksistaan

Maasturillaan

Takapenkillä koiranpeiton päällä

Syleillen, suudellen

Epätoivoissaan he etsivät taas rakkauttaan

Pato harmaa, se seisoo paikoillaan

Vesi virran ei pysty liikkumaan

Padon kylkeen se painaa harteillaan

Pyörteitä vaan, pyörteitä vaan

Kauan sitten kun virta vielä liikkui

Vannoivat toisilleen he rakkauttaan

Nuoruudessaan

Keinu kohtalon väärään suuntaan kiikkui

Radallaan, milloinkaan

Eivät saaneetkaan he toisiansa omistaa

Vastarannalta heitä usein salaa

Katselen, miettien, tään kaupungin

Jättää pian saan

Täältä lähden ja milloinkaan en palaa

Vannon sen, palaa en

Ennen kuin tuo muuri kosken yltä kaadetaan

Pyörteitä vaan, pyörteitä vaan

Sometimes in the evenings when the sky gets dark here

The two of them get lost at the dam

In his SUV

On the back seat on top of the dog blanket

Hugging, kissing

Desperate, they search for their love again

The dam is grey, it's standing still

The stream of water cannot move

On the side of the dam it weighs on its shoulders

Whirlwinds, whirlwinds

A long time ago when the current still moved

They swore their love to each other

In his youth

The swing in the wrong direction of fate swayed

On track, never

They weren't even allowed to own each other

From the opposite shore they often throw secretly

I look, thinking, at this city

I will leave soon

This is where I'm leaving and I'm never coming back

I swear I won't go back

Before that wall over the rapids is knocked down

Whirlwinds, whirlwinds