Miljoonasade - Miljoonasade

Hän muistaa isänsäkiviset pellot ne huokuivat kuivuuttaan

sinäkesänäkauan sitten kun ei satanut ollenkaan

Hän muistaa isänsäkumaran hahmon peltojen reunalla

itsekseen huokaavan hiljaa: «Täytyy vain odottaa»

Ja juuri kun kaikki alkoi kuolla pois kokonaan

toi tuuli jostain miljoonasateen ja elämän tullessaan

Oi miljoonasade oi miljoonasade

oi miljoonasade oi miljoonasade

Sinäkesänäkauan sitten kun ei satanut ollenkaan

hän tapas kirjastoautolla miehen ja tienristilläuudestaan

Ja mies lajoitti hänelle kirjaan Angelica ja yön ruhtinas

ja pyysi vaimoksensa ja lähtemään mukanaan

Oi hän oli niin kaunis ja yksin ja itki nuoruttaan

mutta kun tuuli toi miljoonasateen hän pakkasi vaatteensa

Oi miljoonasade oi miljoonasade

oi miljoonasade oi miljoonasade

Tuo kaikki tapahtui kauan sitten nyt eläähän kaupungissa

ostoskärryjen vainioilla hän kulkee lähiömarketissa

Ja mies tulee iltaisin kotiin pullo viinaa salkussaan

ja sammunein silmin ja sydämin sohvalle nukahtaa

Ja hän toivoo salaa miljoonaa rakkautta tai miljoonaa kuolemaa

tai miljoona miljoona mitävaan kunhan ei tätäkuivuutta

Oi miljoonasade oi miljoonasade

oi miljoonasade oi miljoonasade

Tänäaamuna keittiössäistuu hän yksikseen

nyt hän avaa kaasuhellan ja menee pesuhuoneeseen

Nyt hän riisuu kaikki vaatteensa kuin oisi menossa sateeseen

ja pesuhuoneen peiliin hän kirjoittaa uudelleen ja uudelleen

«Mäen jaksa enääodottaa oi isämitämäteen»

«Mäen jaksa enääodottaa oi isämitämäteen»

«Mäen jaksa enääodottaa oi isämitämäteen»

Hän menee pesuhuoneesta keittiöön ja keittiöstätaivaaseen

Oi miljoonasade oi miljoonasade

oi miljoonasade oi miljoonasade