Alastonmalli - Miljoonasade

Istut

tuolin selkänojan taa

Et vaatteitasi riisukaan

Mäheitän hiilen kamiinaan

Pelkäät

et riisu, vaikka lupasit

Mämaalaan sinut kuitenkin

Nyt väriin kastan pensselin

Tunnit kuluu, huoneen takanurkka naksuu

Vain kahvipannu vislaa

Kertoisinko, kuinka öisin sua kaipaan?

Vai olenko vain hiljaa?

ja maalaan sut riisumaan

Särkyy

sinooperi purppuraan

kuin lupaus, joka murretaan

kuin halu, joka rikotaan

Yöllä

näin unta, jossa tulla sain

sun syliisi mälomittain

kuin sormet ristiin laitetaan

Rukous, jonka sinun suuhusi mähuusin

Sinistäja kultaa

on väri, jonka tänään uumillesi maalaan

Säolet aivan hiljaa

kun maalaan sut riisumaan

Tunnit kuluu, huoneen takanurkka naksuu

Mäpalettia kiusaan

Vihdoin kysyt, kuinka kauan vieläjaksan

Mäolen aivan hiljaa

ja maalaan sut riisumaan