Lintu - Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus

tuskin tunnen häntäja kuitenkin

tulin häntätapaamaan

hän on niin kovin kaunis vieläkin

kun kääntyy minua katsomaan

tämäyöon minulle viimeinen

kuulen hänen sanovan

olen sairas ja väsynyt ihminen

ja siksi lähteähaluan

sinätiedät jo jotakin elämästä

jotain tiedän minäkin

kun vain uskallat lakata pelkäämästä

paratiisin saat takaisin

hän vieläjatkaa kyynelet silmissään

sanaa jokaista painottaen

hän pitääkättäni tiukasti kädessään

ja sanoo silmiin katsoen…

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin

heitäsentään rakastin

itken kaikkia niitä

joiden ohitse kuljin

joita väistin ja pakenin

silläaina kun ihmisen lähelle päästin

löysin lähelle itsekin

mutta jos itseäni

varjelin ja säästelin

heti eksyin ja palelin

hänen katseensa sammuu, hän huokaisee

hänen otteensa raukeaa

siinäsamassa silmiähäikäisee

ja huoneen ikkuna aukeaa

kun jälleen katson häntä, hän muuttunut

onkin linnuksi edessäin

ja linnun siipeäpuhtaan valkoista

minäpidänkin kädessäin

lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa

minäpaikalle yksin jään

hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa

huone humisee tyhjyyttään

istun hiljaa vieläja muistelen

hänen viime sanojaan

niitäpuoliääneen toistelen

kun hän on mennyt menojaan…

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin

heitäsentään rakastin

itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin

joita väistin ja pakenin

silläaina kun ihmisen lähelle päästin

löysin lähelle itsekin

mutta jos itseäni varjelin ja säästelin

heti eksyin ja palelin

i barely know the tail though

I came to see him

she is so very beautiful even more

when he turns to look at me

this is my last night

I hear him say

I am a sick and tired person

and therefore I want to leave

you already know something about life

something I know too

when you just dare to stop being afraid

paradise will get you back

he still continues with tears in his eyes

emphasizing each word

he holds me firmly in his hand

and says in the eyes…

I do not regret any of those I shut in my arms

I myself loved

I cry all of them

past which I passed

which I dodged and fled

as long as I got close to the man

I found close myself

but if myself

guarded and spared

I immediately got lost and chilled

his gaze goes out, he sighs

his grip lapses

at the same time dazzling

and the room window opens

when I look at him again, he changed

is a bird in front of you

and a bird of pure white

I hold it in my hand

the bird rises and already flies in flight

I will be left alone

the character reaches the heights of the sky

the room humming its emptiness

I sit still and remember

his last words

I repeat with half a voice

when he has gone to his expenses…

I do not regret any of those I shut in my arms

I myself loved

I cry to all those I passed by

which I dodged and fled

as long as I got close to the man

I found close myself

but if I protected myself and spared myself

I immediately got lost and chilled