Yksinäiset - Juha Tapio

Pysäkin luota korttelin verran

On tuttua niin kaikki tuo

Varjojen alta varjoista yksin

Vaellan ovesi luo

Sä tulet mua vastaan

Ja kuin äiti lastaan sä rinnallas tuuditat mua

Mä vajoan hiljaa

Vajoan hiljaa

Kaikki jos vois unohtua

Hetkinen sylisi lämpöä vaan

Mä muuta en tuu pyytämään

Sun tarvitse koskaan mua ei rakastaa vain kysymättä ymmärtää

Kaiken sen jälkeen on hiljaisuus arkaa

Mä pukeudun lähtöä teen

Maailman kylmyys mun päälleni karkaa kun ovesta sateeseen meen

Kelmeää yötä kanssani valvoo paljaaksi riisutut puut

Se enää ei viillä

Vaikka sen tiedän sun luoksesi saapuvat nuo

Stop a block away

It is familiar so all that

Under the shadows of the shadows alone

I walk to your door

You will meet me

And as a mother with her child, you lull me

I'm sinking quietly

I'm falling silent

All if you could forget

A moment would embrace the heat but

I will not ask for anything else

Sun never needs me not to love just asking to understand

After all, silence is timid

I'm dressing to leave

The coldness of the world escapes upon me as it rains from the door

A miserable night with me is watched by the stripped trees

It doesn't cut anymore

Even if I know it, those will come to you