Nekromantia - Horna

Yön synkimmän tunnin pimeys

Hiipii esiin huoneeni varjoista

Kantaen valkoista soihtuaan

Joka valon syö, ei sitä heijasta

Mustan lasin pinta väreilee

Muinaisen rytmin tahdissa

Yhä hitaammin, sulkee suosioonsa

Näkyjen tummassa virrassa

Kuiskaan kysymykset kuolleiden korviin

Syvän hengityksen kannettavaksi

Tunnen tien jota itse en käy

Ei sitä tehty elävien kuljettavaksi

Heidän kuvansa tuonpuoleisesta

Ovat kaiken sen tiedon löytävä

Jota maan päälle ei kuolleista

Saisi tuoda kukaan sitä etsivä

Katakombien piilotetut tekstit

Käytävien ajansyömistä kätköistä

Tomun peittämiltä alttareilta

Tulten näyttämistä ihmeistä

Suuren ikuisuuden kynnyksellä

Kätkettyyn jumaluuteen katsoneena

Olen valmiina matkaan tiellä

Joka on eteeni avautuneena

The darkest hour of the night

Sneak out of the shadows of my room

Carrying his white torch

Whoever eats light does not reflect it

The surface of the black glass vibrates

To the beat of an ancient rhythm

Increasingly slower, closing in on its popularity

In the dark stream of visions

I whisper questions in the ears of the dead

For deep breathing

I know a road I don't follow myself

It was not made to be carried by the living

Their picture of the afterlife

Have all that information to find

Which on earth is not dead

Should anyone bring it find it

Hidden texts of catacombs

Of the time-eating caches in the hallways

From the altars covered in dust

The wonders of fire

On the eve of great eternity

Looking at the hidden divinity

I'm ready to go on the road

Which is open to me