Yhtä vaille kaksi - BEHM

En oikein osaa olla täälläkään

Ei mitään sopivaa oo päälläkään

Mitä muuta tekisin, ketä suutelisin

Tuijottelisinko kotonani seinään

Tv putosi niin uutisia ei nää

Ne huomaa dekadentin taiteilijan

Se juhlii onnensa hukkaan

Piilotan introvertin, vaiheilijan

Laitan hatun kun en koskaan kampaa tukkaa

Lähden kotiin mut jos uni ei tuukkaan

On kello kahta vaille yksi

Taas tää kääntyi selittelyksi

Ja meitä yhtä vaille kaksi

Ajatus tää jää lukemattomaksi

Mä en tiedä vielä mitä multa puuttuu

En saanut viihdyttäjää, rakastajaa

Se alkoi vähän liikaa rakastamaan

Kun alkaa paljon tuntemaan

Niin se saattaa satuttaa

Enkä haluu enää yhtään osumaa

Silti odotan sua, kuinka osuvaa

Olisitko kuin ei kukaan muu

Et samaan lauseeseen vois asettuu

Kanssa niiden ihmisten

Joita nyt jo välttelen

Oisit odotuksenen arvoinen

Ja susta tarpeeksi mä saisi en

On kello kahta vaille yksi

Taas tää kääntyi selittelyksi

Ja meitä yhtä vaille kaksi

Ajatus tää jää lukemattomaksi

Mä en tiedä kuka viereltäni puuttuu

Lähden kävelylle aurinkoon

Uskon moneen mutten taida uskoo kohtaloon

Vielä vuosienkin päässä nään

Saman naisen joka etsiikin vain itseään

Mut ei koskaan avaa silmiään

I can't really be here either

Nothing suitable oo either

What else would I do who I would kiss

Would I stare at the wall in my home

The TV fell so no news is seen

They will notice the decadent artist

It celebrates its waste

I'm hiding the introvert, the phaser

I put on my hat when I never comb my hair

I'll go home but if I don't sleep

It's two o'clock to one

Again, this turned to explanation

And no two of us

The idea here remains innumerable

I don't know what's missing yet

I didn't get an entertainer, a lover

It started to fall in love a little too much

When you start to feel a lot

That might hurt

And I don't want any more hits

Still, I look forward to how apt

Would you like no one else

You can't settle for the same sentence

With those people

I'm already avoiding

You would be worth the wait

And I don't get enough

It's two o'clock to one

Again, this turned to explanation

And no two of us

The idea here remains innumerable

I don't know who's missing next to me

I go for a walk in the sun

I believe in many but I don't believe in destiny

Still years away

The same woman who is just looking for herself

But he never opens his eyes