Matkalla kotiin - Anna Kokkonen

Kyynel taivaan, putosi maahan.

Maa oli hiljaa, ei osannut lohduttaa.

Pimeä painaa, ihoa vasten,

vain sinä voit poistaa sen.

Unien laiva kohoaa matkaan,

sumussa seilaa jo katoaa laineisiin.

Sinua etsin, sinua huudan,

voi pidä mut pinnalla!

Kauanko sydän viipyy matkalla kotiin?

Vielä löytääkö sisään paikalleen?

Liian kauas kun vaeltaa, voi tien sinne unohtaa,

vaan juuret ne pysyy ennallaan.

Sydän lyö tyhjää, näenkö unta.

Vedät mua rantaan ja herätät laineista.

Tuhannet tähdet, valaisee taivaan.

Vain sinä voit loistaa niin.

Kauanko sydän viipyy matkalla kotiin?

Vielä löytääkö sisään paikalleen?

Liian kauas kun vaeltaa, voi tien sinne unohtaa,

vaan juuret ne pysyy ennallaan.

Kauanko sydän viipyy matkalla kotiin?

Vielä löytääkö sisään paikalleen?

Liian kauas kun vaeltaa, voi tien sinne unohtaa,

vaan juuret ne pysyy ennallaan.

Juuret ne pysyy ennallaan.

A tear of heaven fell to the ground.

The country was quiet, unable to comfort.

Dark press, against the skin,

only you can delete it.

The ship of dreams rises,

in the fog the sail already disappears into the waves.

I'm looking for you, I'm shouting,

can keep mut on the surface!

How long does the heart stay on the way home?

Still finding your place?

Too far when you wander, you can forget the way there,

but the roots of them remain unchanged.

The heart beats, I see a dream.

You pull me ashore and wake up from the waves.

Thousands of stars, illuminating the sky.

Only you can shine like that.

How long does the heart stay on the way home?

Still finding your place?

Too far when you wander, you can forget the way there,

but the roots of them remain unchanged.

How long does the heart stay on the way home?

Still finding your place?

Too far when you wander, you can forget the way there,

but the roots of them remain unchanged.

The roots of them remain unchanged.