Tie yli taivaan - Anna Kokkonen

Syntyi kerran hopeinen kuori

Sydämen muotoon taivaassa taottiin

Kaksi sielua sisäänsä sulki

Putosi maahan, kahtia särjettiin

Ei milloinkaan suurempaa

Tien yli taivaan

vielä sumun läpi luoksesi raivaan

ja sinut tavoitan

Sun äänesi kuulen halki pimeän maan

taivaanrantaan

Vielä sut löydän

vielä unen läpi luoksesi kiidän

ennen kuin katoat

Ei meitä voi koskaan

enää meret tai maat

erottaa

Toinen puoli surusta vääntyi

Sinä sen löysit, avasit viimeinkin

Toinen pieniin palasiin särkyi

Minä vein talteen, muruset yhdistin

EI milloinkaan suurempaa

Tien yli taivaan

vielä sumun läpi luoksesi raivaan

ja sinut tavoitan

Sun äänesi kuulen halki pimeän maan

taivaanrantaan

Vielä sut löydän

vielä unen läpi luoksesi kiidän

ennen kuin katoat

Ei meitä voi koskaan

enää meret tai maat

erottaa

A silver shell was once born

The heart shape in heaven was forged

Two souls shut themselves in

Fell to the ground, torn in two

Never bigger

Across the sky

still through the mist to you rage

and I will reach you

The sound of the sun I hear across the dark earth

to the skyline

I still find sut

still through sleep I will rush to you

before you disappear

We can never

no more seas or lands

distinguish

The other half of the grief twisted

You found it, you finally opened it

Another broke into small pieces

I recovered, the crumbs combined

NEVER bigger

Across the sky

still through the mist to you rage

and I will reach you

The sound of the sun I hear across the dark earth

to the skyline

I still find sut

still through sleep I will rush to you

before you disappear

We can never

no more seas or lands

distinguish