Kesällä kerran - Anna Eriksson

Mä luin Einoa kesällä kerran

Kun sun hahmosi vedessä näin

Unen rannalla päivässä herran

Kuulin äänesi mereltä päin

Tuuli kääntyi viileäksi

Nosti aallot kallioon

Jotain tiesin päättyväksi

Luisin epätoivoon

Sillä hetkellä mä tiesin: täältä poissa oot

En koskaan enää saa sun ihoasi koskettaa

On linnut luomensa sulkeneet

Rannoillaan virva tuhkaksi hiipunee

Koskettaa, kaipuun säikeet on kirvonneet

Rannoiltaan laivat matkalle lähteneet

Taivas viskoo jo talven lunta

Onnen haudalle kukan mä vien

En oo nähnyt mä kesästä unta

Hanki sulki sen suvisen tien

Aika kelloissa kun siirtyy

Lumen alta paljastuu

Nimes kultaisena piirtyy kiveen kaiverrettuun

Liekki lyhdyssäni syttyy, tiedän, että tässä oot

Mä jossain vielä saan sun ihoasi koskettaa

Koskaan en enää mä saa… koskettaa

I read Eino once in the summer

When the sun in your character in the water I saw

Sleep on the beach on the day of the Lord

I heard your voice from the sea

The wind turned cool

Lifted the waves into the rock

Something I knew was coming to an end

I read in despair

At that moment I knew: you're out of here

I will never touch your skin again

The birds have closed their eyes

On its shores, Virva is fading to ashes

Touches, the threads of longing are scorched

Ships set sail from their shores

The sky is already raining in the winter

I bring flowers to the grave

I didn't dream about summer

Get closed on that summer road

Time on the clocks as it moves

It is exposed under the snow

Nimes in gold is drawn on a stone carved

The flame in my lantern comes on, I know here you are

Somewhere else I can get the sun on your skin

I will never touch again