Toisesta huoneesta - Anna Eriksson

Juhlat on jo lopuillaan ja valonviiru aluillaan taivaalla

Liikaa on juotu ja maailmaa paranneltu huolella

Tuoli on pehmeä, olen kai hetkeksi nukahtanut

Lähden sinua etsimään

Jotkut vielä tanssivat tai väsyneinä toisiinsa nojaavat

Muistavatko lupaukset ne jotka nyt toisilleen kuiskaavat

Aulassa valo on kylmä, se silmäni sokaisee

Sitten sunnuntainkello soi

Kuulin sen toisesta huoneesta

Ettet enää rakasta minua

Oven läpi kaikki näki

Kuinka pieni nainen voi hetkessä hajota

Kuulin sen toisesta huoneesta

Ettet enää rakasta minua

Oven läpi kaikki näki

Kuinka vahva nainen voi hetkessä hajota, kadota pois

Ovenkahva kädessäni polttaa kuin tulessa olisi se

Uskalla en avata, juoksen vain itkien terassille

Ysävät säälin katsovat, miten ne tietävät jo

Mitn yksin mä tiennyt en

The festivities are already coming to an end and the streak of light is beginning in the sky

Too much has been drunk and the world has been carefully improved

The chair is soft, I guess I fell asleep for a moment

I'm going to look for you

Some are still dancing or leaning on each other when tired

Do the promises remember those who are now whispering to each other

The light in the lobby is cold, it blinds my eyes

Then the sundial rings

I heard it from another room

You don't love me anymore

Everyone could see through the door

How small a woman can break up in an instant

I heard it from another room

You don't love me anymore

Everyone could see through the door

How strong a woman can instantly break up, disappear

The door handle in my hand burns as if it were on fire

I dare not open, I just run to cry on the terrace

Pity friends look at how they already know

What alone I didn't know