Unohtaa - Yö

Veden kalvo heijastaa, tätä lahden poukamaa

muistatko sen

tässä kerran istuttiin

ja mä kanssas olin niin onnellinen

Aavistin se loppuu aikanaan

mut se silloin pelottanut ei

Pettymystä peitellä koitin kun syksy sut vei

Säilyy eilinen vaik jälkikuva sen

pois katoaa tuuleen noin hajoten

vaik omaksein sua saanut en en milloinkaan

sua saata kokonaan unohtaa

Tämä ranta varjoinen

kun mä kuljen kautta sen

nostalgiaa

mua kaipuu kaihertaa

minut ikäväni taas valtaansa saa

Tiedän et se loppuu aikanaan

mutta aina uskoo jaksa en

Kyyneleistä viimeinen vuokses

sen pyyhkäisen pois

Ei haihdu eilinen vaik jälkikuva sen

pois katoaa tuuleen noin hajoten

vaik omaksein sua saanut en en milloinkaan

sua saata kokonaan unohtaa

Vaik omaksein sua saanut en en milloinkaan

sua saata kokonaan unohtaa

The membrane of the water reflects this cove of the bay

Do you remember that

here once sat

and I was so happy with you

I guessed it would run out in time

but it then scared no

Disappointing to cover the dawn when the fall wolves took over

Remains yesterday though an afterimage of it

away disappears into the wind about to disintegrate

I have never received it

may be completely forgotten

This beach is shady

as I walk through it

nostalgia

mua longs to moan

I miss my power again

I know it won't end in time

but I always believe I can't

The last year of tears

I swipe it away

Doesn't evaporate yesterday though the afterimage of it

away disappears into the wind about to disintegrate

I have never received it

may be completely forgotten

I never got it myself

may be completely forgotten