Onnen hohteessa - Yö

Niin on jo leikki kaukana

Ja kyntensä on paljastanut sairas maailma

Siellä prinssinsä nyt häntä pitää otteessaan

Ja katseellakin hakkaa rakoon maan

Hän meikkaa silmän mustuneen

Ja sulkee pelokkaasti kaikki portit sydämeen

Väkinäisesti hän uhrautuu ja hymyilee

Se hetken julmuudelta varjelee

Onnen hohteessa kerran kesäyössä tanssi hän

Ja tunsi sydämensä lentävän

Onnen hohteessa kerran taivaan sini silmissään

Hän astui alttarilta elämään

Nyt piinattu on loppuun tuon hetken kauneus

Ja loistaa poissaolollaan sen kirkkaus

Vieläkö löytyy toivoa?

Ei elämänsä loppuun asti voi hän varoa

Sanojaan ja askeleitaan sydän säikkyen

Hän tietää sen ja tekee päätöksen

Kun yöllä rappukäytävään

Hän hiipii hiiskumatta pidätellen henkeään

Kaatosade ulvoo kylmyydessä kaupungin

Se sammuttaa saa liekit helvetin

Onnen hohteessa kerran kesäyössä tanssi hän

Ja tunsi sydämensä lentävän

Onnen hohteessa kerran taivaan sini silmissään

Hän astui alttarilta elämään

Nyt piinattu on loppuun tuon hetken kauneus

Ja loistaa poissaolollaan sen kirkkaus

Kaatosade ulvoo kylmyydessä kaupungin

Hän lähtee palaamatta koskaan takaisin

Onnen hohteessa kerran kesäyössä tanssi hän

Ja tunsi sydämensä lentävän

Onnen hohteessa kerran taivaan sini silmissään

Hän astui alttarilta elämään

Nyt piinattu on loppuun tuon hetken kauneus

Ja loistaa poissaolollaan sen kirkkaus

That's the way to go

And his nails have revealed the sick world

There his prince now holds him in his grip

And even with his gaze he cuts the ground

She makes up her eyes blackened

And fearfully closes all the gates to the heart

He forcibly sacrifices and smiles

It protects you from the cruelty of the moment

Luckily, she danced once a summer night

And I felt his heart fly

In the glow of happiness once the blue of the sky in his eyes

He came to life from the altar

Now the torment is the end of that moment of beauty

And in its absence shines its brightness

Is there still hope?

He can't be careful until the end of his life

His words and steps were heartbroken

He knows it and makes a decision

When at night on the stairwell

He creeps out without holding his breath

The downpour howls in the coldness of the city

It puts out the flames of hell

Luckily, she danced once a summer night

And I felt his heart fly

In the glow of happiness once the blue of the sky in his eyes

He came to life from the altar

Now the torment is the end of that moment of beauty

And in its absence shines its brightness

The downpour howls in the coldness of the city

He leaves without ever returning

Luckily, she danced once a summer night

And I felt his heart fly

In the glow of happiness once the blue of the sky in his eyes

He came to life from the altar

Now the torment is the end of that moment of beauty

And in its absence shines its brightness