Turunlinnan muurilla - Vesterinen Yhtyeineen

Se tiesi olevansa

Yksi niistä

Joilla jalan alla maa

Polttelee

Jotka saavat koko kylän polvilleen

Ja joiden kahleet uusi aamu katkaisee

Mä tiesin olevani vain yksi niistä

Jotka saaneet on sen tytön kohdata

Ja sen jälkeen Turunlinnan muurilla

Juoneet viiniä surun seurassa

Valo keinui sen silmäripsillä

Ja mä etsin jotain mistä ottaa tukea

Vaikka me ei koskaan samaan suuntaan kuljettukaan

Nyt mä tiedän miksi elää kannattaa

Ne on ne hetket jolloin polvet notkahtaa

Se oli kaunein -vaikka keskeneräinen

Kesämekossaan kuin neitoperhonen

Se tanssi aina maininkien tahdissa

Niin kuin huominen ei olis tulossa

Valo keinui sen silmäripsillä

Ja mä etsin jotain mistä voisin ottaa tukea

Vaikka me ei koskaan samaan suuntaan kuljettukaan

Nyt mä tiedän miksi elää kannattaa

Ne on ne hetket jolloin polvet notkahtaa

Valo keinui sen silmäripsillä

Ja mä etsin jotain mistä voisin ottaa tukea

Vaikka me ei koskaan samaan suuntaan kuljettukaan

Nyt mä tiedän miksi elää kannattaa

Ne on ne hetket

Jolloin polvet notkahtaa

It knew it was

One of them

The ground under your feet

It's smoking

Which bring the whole village to its knees

And whose fetters the new morning breaks

I knew I was just one of them

Those who have got to meet that girl

And after that on the Turunlinna wall

Drank wine in the company of sorrow

The light swayed on its eyelashes

And I'm looking for something to take support from

Even if we never go in the same direction

Now I know why it's worth living

Those are the moments when the knees bow

It was the most beautiful - although unfinished

Like a butterfly in her summer dress

It always dances to the beat of the mentions

Like tomorrow wasn't coming

The light swayed on its eyelashes

And I'm looking for something I can take support from

Even if we never go in the same direction

Now I know why it's worth living

Those are the moments when the knees bow

The light swayed on its eyelashes

And I'm looking for something I can take support from

Even if we never go in the same direction

Now I know why it's worth living

Those are the moments

When the knees buckle