Otavalle - Stella

Kuka on verraton ja poistaa pimeää

Kuka on suruton

Pieni tähti lumihiutaleita vie kielellään

Sun ei tarvitse varpaillasi vielä olla

Eikä sisäänpäin oksina sun sanat kasva

Jää kärjillään raapimaan

Peukalonkynnen alle murhe mahtuu

Poskelta kämmenselkään helmet tarttuu

Ne katoaa ajallaan

Kuka on verraton ja poistaa pimeää

Kuka on suruton

Pieni tähti lumihiutaleita vie kielellään

Se jolta toinen kinnas aina puuttuu

Löytää ne kätköt, joita ei löydä muut

Ne pitää saa omanaan

Oisko minusta kertomaan sen enempää

Jos sä kysyisit multa miten eletään

Olen hiljaa, otan sut selkään

Ja otan kopin ja konttaan, luen satuja

Merirosvona taistelen sun mukana

Ylös purjeet, nyt mennään

Who is peerless and removes the dark

Who is without sorrow

A little star takes snowflakes with its tongue

You don't have to be on your toes yet

And my words don't grow inwards like branches

It remains to be scratched with its tips

Grief can fit under a thumb nail

The beads stick from the cheek to the back of the hand

They will disappear in time

Who is peerless and removes the dark

Who is without sorrow

A little star takes snowflakes with its tongue

The one whose second glove is always missing

Find the caches that no one else can find

You have to own them

Is it okay for me to say more than that?

If you asked me how we live

I'm quiet, I'll have your back

And I take a booth and I read fairy tales

As a pirate, I fight with you

Sails up, let's go