Arjen sankari -

Arjen sankari, ilman tuntuvaa.

Laittaa kenkiäjalkaa, on lasia maassa.

Pienen elämän päässähän äkkiähäviää.

Ei pysty käsittelemään, ehkäsittenkin suuren suuri, pieneksi hetkeksi.

Arjen sankari, sataa tuhkaa.

Viha voimana kasvaa niin, sankari nahkansa luo.

Iloista laulua iltaan, on rappiollista elämä.

Harmaan nyänsit mustaan vie, musta on ainoa tie.

Hän hakee avaimia, menneessään tiensäpäässä, sormet jäässä.

Eikätaas kiirettäminnekään.

Ei pysty käsittelemään, ehkäsittenkin suuren suuri, pieneksi hetkeksi.

Arjen sankari, sataa tuhkaa.

10.5 torstai aamu alkaa.

hän hakee voimaa, tämän päivän sarkaan.

arjen sankari nousee ja käy kaupungin korkeimpaan torniin käy.

Ei hae avaimia mennessään, tajuaa tulleensa tiensäsuhteen järkensäpurkutuomioon.

Ei pysty käsittelemään, ehkäsittenkin suuren suuri, pieneksi hetkeksi.

Arjen sankari, sataa tuhkaa.

An everyday hero, without appreciation.

Put on your shoes, there is glass on the ground.

After all, a small life suddenly disappears.

Unable to handle, maybe a big big, small moment.

Everyday hero, it's raining ashes.

Anger as a force grows so, the hero creates his skin.

Happy singing to the evening, is a ruined life.

Gray nuggets take you to black, black is the only way.

He retrieves the keys, at the end of the road, his fingers on the ice.

And not in a hurry.

Unable to handle, maybe a big big, small moment.

Everyday hero, it's raining ashes.

10.5 Thursday morning begins.

he seeks power, in today's tabernacle.

the everyday hero rises and visits the tallest tower in the city.

Not looking for the keys when he goes, realizes he has reached the point of dissenting judgment.

Unable to handle, maybe a big big, small moment.

Everyday hero, it's raining ashes.