TYÖTÖN KUMMITUS - Popeda

Mä kerran horjuin kotiin, oli myöhäinen ilta

Öljylamppuun tulen tuhersin

Takka lämmön antoi, paloi piipussa kilta

Kai keinutuoliin hetkeks torkahdin

Koska siitä säpsähtäen

Mä ylös ponkaisin

Ja omituista kummajaista silmiin tuijotin

Tää istui ihan hiljaa, ja katsoi takaisin

Mun mieleeni toi ujon kamelin

Hiljaisuutta kesti kai minuutin kaksi

Mä henkäisin ja piinan katkaisin

Mut mönkiäinen muuttui vain pelokkaammaksi

Kun henkilöllisyyttään kysäisin

Yhtäkkii laulamalla

Tää alkoi kertoa

Kammottavaa tarinaa, jol ei oo vertoa

Edessäni itki työtön kummitus

Ei yhdellekään ollut kauhistus

En enää keltään saa niskavilloja nousemaan

On haamuilu jähmeää

Ei tunnu miltään

Jos yhdyn mä ulvomaan

On holveissa tympeää

Aikuiset ei usko

Muuhun kuin mammonaan

Lapset vetää kamaa

Tai palvoo saatanaa

Kaupungeissa valot palaa, paukkuu, rämisee

Ja yötä päivää auki on TV

I once rocked home, it was late at night

The fire lamp is a thousand

The fireplace provided heat, burned in the barrel of the guild

I guess I took a nap in the rocking chair for a moment

Because of the flicker

I pushed up

And I stared into the eyes of strange freaks

This one sat quietly, looking back

I was reminded of a new camel

I thought the silence lasted for two minutes

I breathed and tormented

But the quadruple only became more frightening

When I asked for his identity

Suddenly singing

That's what he started saying

A creepy story that doesn't compare

An unemployed ghost cried in front of me

There was no horror for anyone

I will no longer make my neck wool rise

There is a ghost solid

Doesn't feel like anything

If I agree to howl

It is dull in the vaults

Adults do not believe

Other than mammon

Kids pull stuff

Or worship Satan

In the cities, the lights are on, banging, rattling

And night and day there is a TV