San Francisco - PMMP

kun äiti kuolee, lähden viimein kaupunkiin

En muista niitä, jotka nyt mua hieroo paskaan

jos laitan silmät kiinni, nousen taivaisiin

Ne huutaa raivoissaan: «Ei, mies ei toimi noin!»

Kauneus kai loukkaa niitä, minkä sille voin

Ja ruumistani täällä vaikka pilkataan

sieluuni koskea ei voi milloinkaan

Vaatteeni, joille irvaillen ihmiset nauraa

ja höyhenpuuhka, jota nyt niin halveksitaan

tarvitsee siellä vielä lisää kimaltavaa

tai muuten hukun massaan monenkirjavaan

Eivätkä ruuhkaan juutu perheautot vain

vaan linja-autot, limusiinit rinnakkain

Joskus voin mennä vuorille vain katsomaan

alhaalla illoin hehkuvaa maisemaa

En niele tuskaa, vaan shamppanjaa virtanaan

verhoudun paljetteihin päästä varpaisiin

Minä tunnen kaikki

ja tietenkin minut tunnetaan

valokeila aina osuu tähden askeliin

Ei pilkkaa suut

ei nouse sormi yksikään

En enää pelkää

etten ketään löydäkään

ja linnun lailla kerran nousen korkeimpaan

ruumiini vanki koskaan en ollutkaan

when my mother dies, I finally leave town

I don’t remember those who are now rubbing my shit

if I close my eyes, I will ascend to heaven

They shout in rage, "No, the man is not working."

I guess beauty offends what I can do for it

And my body here even being ridiculed

my soul can never touch

My clothes, to which people make fun of laughing

and the feather blast that is now so despised

needs even more glitter there

or else drown in a mass of multicolored

And family cars just don't get stuck in traffic

but buses, limousines in parallel

Sometimes I can go to the mountains just to see

down in the evening glowing landscape

I don’t swallow the pain, but the champagne flowing

cladding sequins from head to toe

I know everyone

and of course I am known

the spotlight always hits the star's steps

Does not mock your mouth

none of the fingers rise

I'm not afraid anymore

I will not find anyone

and like a bird I rise once to the highest

I was never a prisoner of my body